It’s the FINAL COUNTDOWN

It’s the FINAL COUNTDOWN

Tämä on Appelsiiniauringon ensimmäinen päivänvalon näkevä julkaisu, huraa! Torstaina, eli 2 päivän päästä, meidän pieni perhe lennähtää seikkailuun, jonka kesto on toistaiseksi määrittelemätön mutta kuitenkin mitataan vuosissa.

Appelsiiniaurinko kertoo siis meidän (minun, miehen ja pikkuneidin nyt 10kk) elämästä. Blogin nimen johdin kekseliäästi Orange Countysta ja auringonpaisteesta. Otsikkokuvasta oon tosi ylpeä, koska se on mun ihan itse 5 vuotta sitten ottama, kun olin mun ystävän kanssa Huntington Beachilla lomailemassa. Silloin muistan todenneeni, että täällähän voisi vaikka asua! Että tässä sitä nyt lupauksia lunastetaan, eli “be careful what you wish for”!

Tuolla punaisella merkittynä on Orange County. (Googlemaps)

Täällä meidän kotona on tällä hetkellä aikamoinen kaaos. Keskellä olohuonetta on iso läjä tavaroita ja vaatteita, jotka pakataan huomenna lentorahtiin. Lattialla lojuu puoleksitäytettyjä matkalaukkuja, joista meidän pikkuapuri on repinyt sisältöä osittain ulos. Pöydät on täynnä epämääräistä sälää, joiden kohtalo on vielä epäselvä; matkalaukkuun, rahtiin, varastoon, kiertoon vai roskiin?

Kodin lisäksi lievässä kaaoksessa on myös mun pää, joka yrittää käsittää että mitä oikeen on edes tapahtumassa. Veikkaan, että todellisuus jysähtää kalloon vasta joskus joulun tienoilla, kun ympärillä ei olekaan kaamos vaan jotain ihan muuta! Eikä myöskään tuttu jouluporukka vaan vain me kolme.

Sensuroimatonta kuvaa pakkauskaaoksesta. Mun pään sisältä en saanut otettua kuvaa.

Oon saanut ilon nähdä vielä melkein kaikkia läheisiä ennen lähtöä ja treffejä on sovittu ihan viimemetreillekin asti. Puhelin on myös käynyt kuumana. Itkuja on itketty ja onneksi lentolippujakin katseltu lähitulevaisuuteen. Tervetuloa vaan vielä tänne kaaokseen kaffelle! Ja sinnekin sitte (toivottavasti ei enää kaaokseen).

Kävin asioilla keskustassa ja nautin vielä täysin siemauksin syksyisistä maisemista ja otin kuvia kuin kunnon turre* konsanaan (*turisti). Kohteessa näytti olevan 30 astetta, että vähän erilaisella vaatetuksella täytyy lähteä torstaina liikenteeseen.

Syksyä parhaimmillaan. Löydätkö ihmisen kuvasta?

Nyt ei kuitenkaan ole aikaa vajota totaaliseen haikeuteen, sillä asioita on vielä hoidettavana. Muun muassa uusien verkkopankkitunnusten hakeminen hukkuneiden tilalle ja ööh varmaan jotain muutakin tärkeää, jota en nyt muista… “heh”.

Aikaeroa tulee olemaan 10 tuntia eli luvassa on ihan oikeita Halloween-tunnelmia, kun paitsi meidän aikuisten niin etenkin tuon pikkuneidin rytmit menee ihan päälaelleen. Että varoituksena vaan, seuraavat Appelsiiniaurinkojutut tulee olemaan sekavan zombin käsialaa.

Tuoreita juttuja odotellessa pääsette lukemaan mun jo aiemmin väsäämiä juttuja meidän valmistautumisesta tähän lähtöön, mm. viisumin hausta, pakkaamisen tuskasta ja yleisestä panikoimisesta. Vielä silloin en niitä tohtinut julkaista kun lähtö ei ollut täysin varma vaan koko elämää leimasi sana JOS. Voin kertoa, että mulla meinas jo lähteä järki siinä jossittelussa. Oishan se ollut lukijankin kannalta aika mälsää, että luulee ensin pääsevänsä lukemaan kaliforniajuttuja ja sitten tuleekin lässähdys eikä pääsekään. Noh, nyt ei onneksi käynyt niin.

Tämän virallisesti ensimmäisen juttuni päätän nyt viisaan äitini läksiäiskorttiin ikuistamiin sanoihin: “Ovensa ulkopuolelle päässyt on jo jättänyt taakseen matkansa vaikeimman osan.”

Adios ja kuulemisiin!

Leave a Reply

Your email address will not be published.