Kukapa olisi arvannut, että tilanteet paisuvat tällaisiin mittasuhteisiin? Täällä Kaliforniassa on kehotettu jo maanantaista 19.3. alkaen ihmisiä pysymään kotona, välttämään aivan kaikkea turhaa asiointia kodin ulkopuolella ja pitämään parin metrin turvaetäisyys toisiin ihmisiin. Samalla suljettiin koulut ja kaikki liiketoiminta paitsi välttämättömät:

What stays open:

• Pharmacies
• Food: Grocery stores, farmers markets, food banks, convenience stores, takeout and delivery restaurants
• Banks
• Gas stations
• Laundromats/laundry services
• Essential state and local government functions including law enforcement and offices that provide government programs and services.

What is closed:

• Bars and nightclubs
• Entertainment venues
• Gyms and fitness studios
• Public events and gatherings
• Convention Centers
• Dine-in restaurants

Officials hope telling people to stay homes and restrict social interactions will slow the spread of the virus and ultimately prevent hospitals from being overrun with sick patients. https://www.latimes.com/california/story/2020-03-19/here-are-the-new-rules-as-newsom-orders-all-californians-to-stay-at-home

Tänään katsoin livelähetyksen, kun Kalifornian kuvernööri Gavin Newsom oli Silicon Valleyssa Bloom Energyn tiloissa. Yritys on alkanut kunnostaa hengityskoneita, jotka on kaivettu esiin osavaltion hätävarastosta. Los Angelesin satamaan tuli nyt myös sairaalalaiva lisäkapasiteetiksi sairaaloiden tueksi. Tällainen lähetys jotenkin konkretisoi tilanteen vakavuutta, että todella hengityskoneita tarvitaan, koska kuka tahansa voi joutua sellaisen varaan esim. seuraavan parin viikon aikana. Ja jos sen kohtalon voin välttää pysymällä kotona, niin todellakin sen teen.

Orange Countyssa (3,2 miljoonaa asukasta) on tällä hetkellä 403 varmistettua koronatapausta ja 4 menehtynyttä. Täällä meidän kaupungissa Irvinessä (280 000 asukasta) on 36 todettua tapausta. Todellisuudessa luvut ovat varmasti kaikkialla maailmassa paljon ilmoitettuja suuremmat, koska tietenkin testaus laahaa pahasti jäljessä ja lieväoireiset tuskin edes hakeutuu testeihin.

Ihmiset tuntuvat onneksi ottavan tilanteen vakavasti. Jalkakäytävällä vaihdetaan herkästi toiselle puolelle tietä ja hymyillään ja moikataan yhteisymmärryksessä. Yhteiset allasalueet ja leikkipuistot on suljettu keltaisilla teipeillä ja laitettu varoituslaput. Onni onnettomuudessa, että täällä on ollut parin viikon aikana tosi paljon sadepäiviä, koska ihmiset on pysyneet oikeasti sisällä. Mutta heti kun tuli eka hyvä ulkoilusää, niin kuulemma rannat oli olleet yhtä täynnä kuin kesälomapäivänä… Viime sunnuntai olisi ollut pitkästä aikaa ensimmäinen surffauspäivä, mutta arvasin rantojen olevan ihan täynnä, joten päätin nyt vaan suosiolla pistää surffauksen tauolle.

Biitsin sijaan lähdettiin “roadtripille” kiertelemään Kaliforniaa auton suojissa, koska pakko oli päästä ulos talosta. Nähtiin matkan varrella sellainen haikkireitti, josta pääsi katselemaan vesiputousta. Käytiin kurkkaamassa reittiä ja kun oltiin kävelty vähän matkaa, niin huomattiin, että se oli ihan täynnä porukkaa ja paettiin paikalta. Väentungoksista johtuen rannat ja trailit on sittemmin pantu kiinni, hyvä niin. Uudessa Seelannissa mm. surffaus on kokonaan kielletty siksi ettei aiheutuisi mitään “turhia” tapaturmia terveydenhuoltoa kuormittamaan.

Ruokaostokset on siis ainoa asia, jonka vuoksi lähdetään minnekkään, missä on muita ihmisiä. Oon yrittänyt tilata ruoat netistä, mutta kohtuullisia toimitusaikoja ja mieleisiä tuotteita on hankala saada Amazonista (Wholefoods) ja instacartista (eri ruokakauppoja), joten olen nähnyt parhaimmaksi käydä kerran viikossa tuossa läheisessä kaupassa. Oon mennyt yksin, arkisena aamupäivänä, kun miehellä ollut tauko työpalavereissa ja voi olla lapsen kanssa sen aikaa. Tämä on osoittautunut tähän mennessä toimivaksi; hyllyissä on ollut kiitettävästi tavaraa ja kaupassa vain vähän porukkaa. Ruokakaupassa asioidessa suurin riski saada virus on tietenkin muilta ihmisiltä, mutta joidenkin tutkimusten mukaan virus elää myös pinnoilla tunneista jopa useisiin päiviin.

Mulla on kauppaan mennessä käsineet kädessä, lippis päässä (jotta hiukset ei mene naamalle ja joutuisin niihin koskemaan), vain maksukortti taskussa ja auton avain minigrip-pussissa. Kännykän jätän aina autoon. Kun oon ostokseni tehnyt ja maksanut, niin avaan takaluukun etänä auton avaimella ja nostelen hanskakäsillä ostoskassit autoon, suljen takakontin avaimella, palautan ostoskärryn ja vasta sitten otan hanskat pois kädestä ennenkuin avaan auton oven. Tästä lähtien aion pyyhkiä ostokset myös ennenkuin vien ne kotiin sisälle. Tuntuu ihan yliampuvalta, mutta pakkokait se on.

Omasta sairastumisesta en niinkään ole huolissani itseni takia, vaan lapsen takia. Jos me molemmat miehen kanssa vaikka jouduttais tehohoitoon, niin mihin me sitten neiti (olisi myös viruksen kantaja varmasti) laitetaan? Tai varsinkaan jos toisin viruksen kotiin ja pienin joutuisi sairaalaan. Sitä vois olla vaikea kestää. Se lohduttaa, että useimmat sairastavat taudin lievänä, mutta mielessä on myös, että jos olisinkin oireeton viruksen kantaja ja tietämättäni tartuttaisin sen muihin ihmisiin, vaikkapa riskiryhmään kuuluviin. Pelottavaa on just se, kun yksi ihminen voi altistaa toiminnallaan kymmeniä ja satoja ihmisiä. Kauhistuttaa myös täällä Amerikoissa se, kun ihmiset menettää työpaikkansa ja ovat vaarassa joutua kadulle. Yhdessä OC:n äitiryhmässä eräs äiti kyseli yösijaa itselleen ja kaksivuotiaalleen, ettei tarvitsisi autossa nukkua… Suomessa näin ei anneta tapahtua.

Kotona neljän seinän sisällä pysyminen vaatii hermoja. Meillä on takana nyt 13 päivää “karanteenia”. Osallistuin Ouran sponsoroimaan koronatutkimukseen ja tottakai oon joka päivä luulosairas, mutta tähän asti ollaan kaikki pysytty terveinä. Tällaisessa maailmantilanteessa saattaa helposti tulla avuton ja ehkä epätoivonenkin olo, mutta itseäni auttaa, kun ajattelen että minullakin on olennainen rooli viruksen pysäyttämisessä ja voin tehdä sen kohtuullisen vaivattomasti, pysymällä kotona ja kaukana muista ihmisistä. Kerrankin saa olla supersankari ja pelastaa ihmisiä näin helposti!

Yritän aina etsiä kaikesta positiivista, myös tästä kamalasta tilanteesta. Oon onnellinen, että saadaan koko perhe olla yhdessä täällä kotona, ja siitä että meillä on turvallinen koti. Tuntuu hyvältä, että ehdittiin ennen tätä kriisiä rakentaa tänne turvaverkkoa sekä suomalaisista että amerikkalaisista. Ei ole yksinäinen olo. Monet yritykset tarjoaa mahtavia online-juttuja (mm. jumppaa, taidejuttuja, opetuskursseja) nyt ilmaiseksi. Huippua on myös se, että kaikki opettelee nyt käyttämään videopuheluja jne. joten pääsen näkemään nyt enemmän myös suomiystävien ja sukulaisten naamoja! Eilen illalla järkättiin meidän täällä asuvan naisporukan kanssa perjantaiset suomitreffit zoom-viinitreffien muodossa ja oli hauskaa! Ja todellakin, kaiken keskellä meemit pelastaa kyllä päivän monta kertaa.

Ihanaa on myös kun huomaan, että meidän pikkuneiti on nauttinut elämästään erityisen paljon nyt kun isä ja äiti on kaikki päivät kotona. Hänelle on muodostunut oikein säännöllinen päivärytmi. Sanojakin on tullut lisää: äiti, pappa (=ruotsia eli isä), mamma, prmprm (=auto ja kaikki jossa on renkaat). Mutta lapsikavereita hänellä on selkeästi ikävä, koska innostuu tavallistakin enemmän kun näkee serkkunsa tai kaverinsa videopuhelussa ja kun ollaan ulkona nähty toinen lapsi, niin haluaisi heti juosta hänen luokse. Tuntuu tosi surulliselta kieltää.

Seuraavat pari viikkoa ovat kuulemma täällä nyt pahinta aikaa ja ihan tuonne huhtikuun lopulle saakka. Pitää nyt vain hyväksyä tilanne ja koittaa skarpata tosissaan tämän kotona pysymisen kanssa. Vielä on lento voimassa Suomeen kesäkuussa, mutta saapa nähdä kuinka pitkälle se vielä siirtyy…

Koitetaan nyt vaan kaikki kestää tämä aika, pysytään kotona ja terveinä. Kyllä tämä pian on ohi! Ja kuten Sauli Niinistökin kehottaa, niin otetaan fyysistä etäisyyttä, mutta henkistä läheisyyttä!

(Ja tämän jutun otsikko, en vaan voinut vastustaa… ja limeviipaleella kiitos)