Terkut täältä karanteenipäivästä nro 938570 (27). Kehotus pysyä kotona on voimassa ja voi hyvin. Uutuutena tällä viikolla tuli pakolliseksi maskit naamalle kaupassa asioidessa. Lisäksi on ollut puhetta siitä, että korona olisikin ollut Kaliforniassa jo luultua pidempään, ja siten jonkinlainen laumasuoja voisi olla jo olemassa. Toki vain spekulaatiota, mutta kaikki hyvät uutiset otetaan vastaan, kiitos.

Jotta tätä asiaa ja parantuneiden todellista määrää saataisiin paremmin selville, on nyt aloitettu vasta-ainetestaukset, johon käsittääkseni pääsevät kaikki halukkaat. Olisipa upeaa jos tähän hommaan saataisiin nyt joku roti. Tänään koronalukemat ovat Kaliforniassa 20 615 (39 milj. asukasta) ja täällä Orange Countyssa 1221 (3,2 milj. asukasta). Muistutan itseäni aina noista väkiluvuista, jotta säilyisi suhteellisuudentaju. Mediassa ja lööpeissä tilanne saadaan näyttämään ja kuulostamaan aina niin pahalta.

Harmittaa, että ei voida nyt tehdä täällä niitä asioita mitä ollaan suunniteltu. Erityisesti surettaa omien ja meidän vieraiden peruuntuneet lennot ja surffauksen mahdottomuus. Toki omat murheet on pieniä sen rinnalla, että jotkut sairastaa tehohoidossa ja pahimmillaan menettävät henkensä. Ja sitten kun tämä on ohi, niin ehkäpä osaa arvostaa vielä enemmän asioita joita pääsee tekemään. Pitää vaan hyväksyä se, että oma normaali elämä on nyt monelta osin tauolla. Läheisten näkemiseen kuluu nyt suunniteltua pidempi aika, mutta toisaalta lohduttaa, että vaikka oltais nyt Suomessa niin ei voitais ketään kuitenkaan tavata. Viisas aviomieheni totesi, että eipä koskaan ois elämässä hyvää aikaa tämmöiselle tilanteelle, joten eipä siitä kannata stressata sen enempää.

Kuluneiden viikkojen aikana täällä on ollut pääosin tosi sateista. Luontoäiti on ollut kuvernööri Gavin Newsomin apuna pitämässä ihmiset kotona. Se osittain lohduttaakin, että huonot säät olisi muutenkin estänyt mm. surffauksen ja patikoimisen.

Kuten tiedetään, niin pienet yritykset on nyt vaikeuksissa ja työttömien määrä on räjähtänyt. Päätettiin kantaa oma pieni kortemme kekoon ja käydä farmers marketilla ruokaostoksilla. Market oli muunnettu olosuhteisiin sopivaksi drive thru marketiksi. Kojut olivat alueella perätysten ja edettiin autoletkassa kojulta toiselle. Saatiin mm. tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. En ole missään syönyt niin hyviä appelsiineja kuin täällä Orange Countyssä, joten niitä kuluu kilokaupalla.

Fun fact: 1/3 Amerikan vihanneksista ja 2/3 hedelmistä ja pähkinöistä kasvatetaan Kaliforniassa!

Tällaisia poikkeuksia lukuunottamatta käyn kuitenkin kaupassa yleensä vain mahdollisimman harvoin. Tuntuu vaan, että ruokaa kuluu ihan mielettömät määrät nyt kun mieskin syö jokaisen aterian kotona. Vaikka ostan kärryn täyteen, niin viimeistään 1,5 viikon päästä pitää mennä taas uudelleen ostoksille. Nyt alkaa kauppojen hyllyissä olla taas valikoimaa, mm. vessapaperia, mutta desinfiointiaineita ei vieläkään löydy. On myös todellinen urheilusuoritus pyyhkiä kaikki ostokset puhtaaksi ennen kuin tuo ne kotiin sisälle.

Meidän karanteenielämän päivät on aika samanlaisia. Mies tekee töitä yläkerrassa ja me neidin kanssa eletään omaa elämäämme alakerrassa. Päiviä rytmittää ruokailut ja klo 10 ja 15 päiväunet. Voin tunnustaa että tätä nykyä itsekin nukahdan päikkäreille neidin viereen. Iltapäivällä lähdetään aina koko jengi ulos kävelylle ja joka toinen päivä vedetään kunnon kän.. kotitreenit olkkarissa. Pienimmäinenkin hallitsee jo kyykkäyksen salat. Youtubesta löytyy mieletön valikoima ilmaisia kotitreenejä ja etenkin nyt niitä tulee koko ajan sinne lisää. Liityin nyt myös siihen Fit4momiin, mutta saapa nähdä tuleeko tehtyä virtuaalitreenejä heidän kanssaan…

On niin huippuhauskaa seurata neidin kehitystä. Hän matkii aivan kaiken mitä me tehdään ja nyt 1v 4kk iässä on näköjään alkanut sanaspurtti. Koska ollaan kaksikielinen (suomi-ruotsi) perhe, niin osasin odottaa että toden teolla sanoja alkaa ilmaantumaan jossain kohtaa hieman keskimääräistä yksikielistä myöhemmin (toki yksilöllinen normaalivaihtelu on todella suurta). Ensisanojensa lisäksi hän sanoo nyt mm. kenkä ja tekee samalla viittoman. Lisäksi jäljittelee mm. appelsiini, koska ilmeisesti rakastaa niitä yhtä paljon kuin äitinsä. Erittäin huvittavaa on myös katsella kun hän noudattaa ruotsinkielisiä ohjeita! Även jag kan inte…

Ollaan nyt rajoitettu ulkoilut vaan tänne omaan naapurustoon. Viime viikonloppuna uskaltauduttiin käymään Dana Pointissa vähän merta ihailemassa, mutta se osoittautui virheeksi, koska siellä oli ihan liikaa porukkaa. Onneksi tässä lähistölläkin on mm. kivoja nurmikkoalueita ja puistoja joissa nauttia ulkoilmasta. Ollaan vajottu jo niin epätoivoiselle tasolle, että rakenneltiin käpylehmiä. Jep.

Yleensä oon viettänyt pääsiäistä Levin mökillä lumilautaillen ja iskän kokkaamaa lammaspataa nauttien. Amerikkalaiset järjestää ilmeisesti egghunt-tapahtumia lapsille ja lapsenmielisille, mutta tänä vuonna kaikki tuommoiset tapahtumat on tietenkin peruttu. Meille perinteet on tärkeitä ja haluttiin niitä täälläkin vaalia, joten maalailtiin pääsiäismunia, tehtiin lihapataa ja syötiin suklaapupuja. Mämmiä vähän jäin kaipailemaan, mutta lohdutukseksi leivoin korvapuusteja.

Tällaista tänne tällä kertaa! Välillä tämä koko tilanne tuntuu ihan epätodelliselta ja ajoittain kiukuttaa kun näkee/kuulee ihmisten toimivan vastoin ohjeita ja tekevän asioita joita itsekin haluaisin tehdä, mutta joiden tiedän olevan väärin ja vaarallista nyt. Silloin tuntuu siltä, että omilla “uhrauksilla” ei olekaan mitään väliä. Olisikin kiva kuulla, mistä asioista olette päättäneet luopua yhteisen hyvän eteen, koska uskon että se antaisi itsellekin lisätsemppiä.

Palataan ❤ Ja hyvää pääsiäistä!