Täällä USA:ssa Halloween on tosi iso juttu. Kuulemma neljäsosa USA:ssa koko vuonna ostetuista karkeistakin myydään näinä pyhinä. Ihmiset panostaa teemaan täysillä ja innokkaimmat koristelee talonsa myös ulkopuolelta. Lokakuu oli sinänsä huvittava aika muuttaa tänne, koska kaikkialla on luurankoja kaivautumassa maasta, hautakiviä pihoilla ja kaikenlaisia hämähäkkejä ja monstereita joka puolella. Todella viihtyisät ja kutsuvat maisemat!

Alunperin Halloweenin juhlinta on lähtenyt siitä, että ihmiset ovat halunneet karkottaa pahoja henkiä pukeutumalla pelottavasti ja sytyttämällä kokkoja. Eli tämähän on vähän kuin Suomen pääsiäisen ja juhannuksen sekoitus, eikö!

Päästiin ihan tosissaan osaksi tätä meininkiä, kun meidän uudet suomikaverit kutsui meidät karkkikeppostelemaan eli trick or treating heidän kanssaan. Asujen löytäminen oli tietysti ensimmäinen tehtävä, ja se jäi meillä kyllä viime tippaan kun on koko ajan miljoona juttua hoidettavana…

Saatiin eräältä paikalliselta perheeltä vinkkejä, mistä voitais metsästää asuja. Suunnistettiin sitten Costume Castleen, joka oli kyllä nimensä veroinen. Valtava kauppa täynnä erilaisia pukuja ja asusteita ihan jokaiseen makuun ja tilaisuuteen. Sieltä löytyi aivan kaikkea aivan kaikille. Paitsi meille. Oltiin ajateltu olla karhuja, mutta karhupukua vauvalle ei löytynyt.

Lähdettiin siis tyhjin käsin (!!!!) ja kokeilemaan onneamme josko Targetista löytyisi karhupuku. Jostain korkeammalta taholta haluttiin ilmeisesti rankaista meitä siitä, että ei ostettu Costume Castlesta mitään, koska matkalla Targettiin joku nainen ajoi meidän perään. Onneks todella pienellä vauhdilla, mutta kuitenkin jouduttiin selvittelemään asiaa ja soittamaan vuokra-autofirmaan. Suomessa tuskin oltais vaihdettu yhteystietoja, koska sen verran pieni naarmu meidän takapuskuriin jäi. Mutta pelattiin nyt varman päälle ja ilmoitettiin vuokra-autofirmalle, koska.. no Amerikka. Kun päästiin Targettiin, niin ei sieltäkään löytynyt sitä hitsin karhupukua. Tässä vaiheessa alkoi jo olla mitta täynnä koko asuja, mutta päätettiin puristaa homma loppuun asti.

Onneksi silmiimme sattui upea vauvojen lepakkopuku ja mies keksi, että no ollaan Draculoita! Ei tarvinnu ku viitat, valkoista kasvoväriä ja mulle pari lepakkokoristetta hiuksiin. Aivan hyvä lopputulos. Kuulemma tärkeintä on, että lapsella on asu, mutta kyllähän se niin on että go big tai go home.

Kun sitten odotettu ilta koitti, olin etukäteen kuvitellut, että meininki olisi ollut vastaavaa kuin Suomessa pääsiäisenä, eli ovikellon pimputus, virpominen tai tässä tapauksessa “trick or treat” ja sitten palkaksi karkkia. Mutta ehei!

Lähdettiin ämpärit kourassa liikkeelle, kun aurinko painui mailleen ja pimeys laskeutui Orange Countyn ylle. Kadun kulman takana alkoi näkyä oikea aavemaailma ja kun kuljettiin eteenpäin, niin näky vain jatkui ja jatkui. Jättiläishämähäkkejä kiipeili seiniä pitkin, luurankoja tanssi talojen ikkunoissa, kurpitsat puhuivat ohikulkijoille, aaveita lenteli talojen katolta. Ympärillä tungeksi mitä eriskummallisempia hahmoja. Talojen eteen oli asettuneina noitia, hirviöitä, aaveita, elokuvahahmoja herkkukulhoineen odottamaan meitä, eli ovikelloja ei tarvinnut soitella. Todellinen taikamaailma!

Kuljettiin talolta toiselle, toivoteltiin hyvät Halloweenit ja yritettiin saada vauva sanomaan “trick or treat”, koska ne karkithan on siis hänelle, eikä tietenkään syödä niitä itse. Joku raja sentään hei, tämähän on lasten juhla!

Tuntui ihan kun ois ollut itsekin taas lapsi! Näin aikuisena sellaisten kunnon “wow”-kokemusten saaminen on valitettavan harvassa, mutta nyt tuntui kuin oltais oltu jossain elokuvamaailmassa! Vielä seuraavana päivänäkin olin ihan fiiliksissä! Kun illan päätteeksi tultiin takaisin hotellille täydessä tällingissä, niin tottakai hissiin sattui joku, varmaan työmatkalla oleva mies. Naureskeli meille ja kehui asuja. Mutta parasta oli, kun nähtiin sama mies seuraavana päivänä ja hän totesi pikkuneidistä “Oh, it’s the bat from yesterday!” Vieläkin naurattaa!

Nyt on Halloween taputeltu ja ilmeisesti täällä aletaan jo täyttä häkää valmistautumaan kiitospäivää ja joulua varten. Ainakin joulumainokset näytti pyörivän aamiaisella telkkarissa heti 1.11. Me puolestaan valmistaudutaan huomiseen asuntoralliin, koska mennään taas kiertelemään asuntoja. Toivotaan että joku niistä olisi kiva, niin päästäis täältä hotellista ja normalisoituisi tämä arki pikkuhiljaa. Niin, ja saatiin meidän Amerikan henkilötunnukset eilen! Jee! Huvittavaa kun kaikki Suomessa itselle ihan itsestäänselvät asiat pitää täällä hankkia uudelleen (pankkitilit, maksukortit, henkilötunnukset, ajokortit…)

Kuulemisiin!