Hawaii

Hawaii

Ihan älytöntä, miten paljon kiireisempää elämä on ollut kun pandemia on ns. ohi. Ollaan saatu tänne paljon vieraita, pikkuneiti on aloittanut preschoolissa, minä oon tutkimusassistenttina yliopistolla (UCI) ja Otsolla on taas työreissuja. Eli siinäpä (teko)syitä pitkään blogihiljaisuuteen.

Hawaiilla oli helppo hymyillä

Tehtiin siis lokakuussa viikon reissu Hawaiille ja käytiin kahdella saarella, Oahulla ja Kauailla. Lennettiin LAXista suoraan Oahuun, Hawaiin pääkaupunkiin Honoluluun. Yövyttiin Park Shore-hotellissa, joka oli ihan rannassa ja täydellinen mun surffiunelmia varten.

Heti kärkeen pakko mainita, että näitten kuvien katsominen tekee mulle suorastaan pahaa, koska Hawaii oli täydellinen paikka ja haluaisin vaan mennä sinne takaisin.

Honolulu, Oahu

Mun unelma toteutui kun pääsin surffaamaan Waikikilla. Itkin onnesta tuolla meressä ja vieläkin itkettää kun katson näitä kuvia. Vinkiksi, että MOKU-surf shopista saa parillä kympillä lonkkarin koko päiväksi ja se on kävelymatkan päässä tuosta rannasta. Vesi oli lämmintä kuin uima-altaassa.

Waikiki, näkymä meidän hotellin parvekkeelta.

Yövyttiin kaksi yötä Honolulussa, surffauksen lisäksi käytiin patikoimassa Diamond Head -tulivuorella ja tutustumassa Pearl Harboriin. Reitti ylös oli hieno ja paikoin piti kavuta lähes pystysuoria portaita. Siellä on aikoinaan ollut sotilastukikohta ja jäljellä oli edelleen tykkien paikat.

Pearl Harboriin mentiin suoraan lentokentältä, koska hotellihuoneen sai vasta iltapäivällä. Oli tosi kova tuuli ja satoi vettä. Vedettiin takkia päälle ja kirottiin jo huonoa säätä, kunnes yhtäkkiä paistoikin taas kuuma aurinko ja taivaalla oli hieno sateenkaari. Pian opittiin, että taivaalla on jatkuvasti sadepilviä, aurinkoa ja sateenkaari, joka onkin Hawaiin tavaramerkki ja kuvattuna myös osavaltion rekisterikilvessä.

Pearl Harborin varsinainen muistomerkki oli kovan merenkäynnin takia kiinni, koska sinne mennään veneellä. Alueella oli kuitenkin paljon muutakin nähtävää, mm. museoita, joissa oli koottuna historiaa 7.12.1941 tapahtuneesta yllätyshyökkäyksestä. Päästiin myös sisälle isoon sukellusveneeseen.

Yleensä Hawaiilla järjestetään ilmaisia tapahtumia (kuten Hula-tanssia) harva se päivä, mutta koronan takia kaikki tällaiset oli peruttu. Haluttiin kuitenkin tutustua paikalliseen kulttuuriin, joten varattiin liput Luauun, joka on perinteinen hawaiilainen juhla sisältäen ruokaa ja esityksiä. Show oli vaikuttava ja siinä käsiteltiin teemoja saaren elämään liittyen. Tämän luaun nimi oli Ka Moana, joka tarkoittaa merta.

Seuraavaksi siirryttiin Kauain saarelle.

Napali Coast, Kauai

Kauain Napali Coastin valloittajat

Kauain maisemat oli kuin Jurassic Parkista. Mentiin vaellukselle saaren pohjoisrannikolle, Napali Coastille, ja suoritettiin ensimmäiset 2 mailia Kalalau-reitistä. Polku oli aivan mutainen, mikä teki vaelluksesta paikoin tosi vaikean. Näin jälkeenpäin lueskelin, että tämä reitti on itseasiassa tituleerattu paitsi yhdeksi USA:n kauneimmista niin myös vaarallisimmista reiteistä. Allekirjoitan molemmat väitteet, sillä minä vedinkin hienot lipat pepulleni ja ranne meni aivan mustaksi. Onneksi mitään ei mennyt rikki (paitsi ehkä ego).

Tälle vaellukselle pitää tehdä varaus, joka onnistuu aikaisintaan 30 päivää etukäteen. Suosituin varaus on parkkipaikka omalle autolle ja tämä lipputyyppi myydään melkein aina loppuun. Toinen vaihtoehto on shuttlebussi, joka onkin ainoa vaihtoehto jos haluaa suorittaa koko Kalalau-reitin, joka on siis 22 mailia yhteen suuntaan.

Yhteen viikkoon saa mahtumaan paljon, kun ei pidä lepopäiviä. Napali Coast oli ollut odotettua haastavampi ja oltiin takaisin hotellilla vasta pimeällä. Kajakki oli kuitenkin jo varattu seuraavalle päivälle, joten ei muuta kuin aamuseitsemäksi kello soimaan!

Wailua River ja patikointi vesiputoukselle

Noudettiin kajakki vuokraamosta ja sidottiin se vuokra-auton katolle. Kajakki oli kahdelle, mutta pieni ihminen mahtui hyvin istumaan kajakin keskiosaan. Melominen oli hauskaa, mutta virta oli voimakas ja oli kova työ saada pidettyä kurssi suorassa. Melontaosuuden jälkeen seurasi viidakkovaellus, joka päättyi Secret Falls -vesiputoukselle. Reitillä piti ylittää joki, ja housut sai kyllä kiskoa niin ylös kuin pystyi ellei halunnut että ne kastuu.

Päästiin uimaan vesiputoukseen. Mua kyllä oikeasti pelotti, että sieltä tulee kivi päähän. Nuorin jäsen ei hirveästi kohteesta välittänyt, vaan otti nokoset. Hauska juttu Kauaissa oli muuten lukemattomat villit kanat ja kukot. Ne ei todellakaan kuulu alkuperäiseen paikalliseen eläimistöön, mutta ihmiset ovat aikoinaan tuoneet ne mukanaan.

Kauain Waimea kanjoni a.k.a “The Grand Canyon of the Pacific”

Ollaan molemmat sitä mieltä, että Hawaii on vaikuttavin paikka, missä me ollaan käyty USA:ssa.

“Living aloha is a way of life, embracing the aloha spirit in everything you do. It is deeply rooted in Hawaiian culture and the connection to everything around you. We live, we love, we appreciate, we give, and we play with our whole hearts and selves. Always with respect for others, nature and ourselves.”
-Maui Jim

6 thoughts on “Hawaii

  1. Kiva, että sain matkustaa kanssanne.
    Aurinkoa teille edelleen.
    Kyösti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

fiFinnish