Kiireinen surffimama is California Dreaming*

Kiireinen surffimama is California Dreaming*

Näköjään on totta, että sitä makaa niinkuin petaa. Justiinsa kun pääsin sanomasta, että tuun mökkihöperöksi niin sitä ongelmaa ei ole kyllä nyt kahden kuluneen viikon aikana ollut. Viime sunnuntain aurinkosanomatkin jäi kokonaan ilmestymättä, koska en vaan kerennyt kirjoittaa.

Mies oli molempina viikkoina työmatkalla maanantaista torstaihin ja vaikka kotihommat onkin vähän niinku mun heiniä täällä, niin on siinä silti huikea ero miten paljon arkea helpottaa toisen aikuisen panos. Varsinkin kun tuo meidän neiti on alkanut muuttua kiltistä vauvasta oikeaksi tahtotaaperoksi, niin hommat ei mee aina ihan niinsanotusti jiiriin.

Tahtotaapero paineli futiskentälle ja ihan pokkana pölli pallon
isoilta pojilta. (Photo credit: OLLI)

En kuitenkaan valita yhtään tippaakaan, koska oon päässyt tekemään ihania juttuja täällä. Tässäpä siis kuulumisia parilta viime viikolta.

Surffaaminen

Tämä on niinku niin number one mun ilo tällä hetkellä. En muista milloin oisin ollut näin innoissaan jostain harrastuksesta pitkään aikaan jos koskaan. Vaikka oon Aloittelija isolla A:lla, niin jotenkin vaan mulla intoa riittää aamuvarhaisella pakata kaikki kamat autoon (huom. lapsi on useimmiten myös mukana), vääntäytyä märkäpukuun ja heittäytyä aaltojen paiskittavaksi.

Oikealla minä uutukaisen märkäpukuni ja beginner foam boardini kanssa. Vasemmalla oikea surffaaja.

Mun surffaaminenhan on siis tällä hetkellä 80% ajasta sitä, että aallot pyöräyttelee mua veden alle ja yritän päästä takaisin pinnalle, hehee. Rankinta on se, kun aallot tulee sarjoissa. Kun yritän saada yhden aallon kiinni ja se lopulta tavalla tai toisella kuljettaa mut rantaa kohti, niin sitten kun yritän palata line-upiin (eli siis se kohta vedessä vähän ennen aaltojen murtumiskohtaa, jossa kaikki istuu lautojensa päällä ja odottelee sopivaa aaltoa), niin joudun taistelemaan itseni niiden mua vastaan tulevien, sarjan loppujen aaltojen läpi. Ehkä joillain pro-tyypeillä on tähän jotain niksejä, mutta mulle niitä ei oo kyllä kerrottu.

Blackies beach. Tänne meen usein surffaamaan.

Suhtaudun kuitenkin mielenkiinnolla tähän mun oppimiskäyrään. Eka kerralla asetin itselleni tavoitteeksi esim. hakea tasapainoa laudalla ja päästä paddlaamaan aaltojen läpi line-upiin. Check! Oli muuten sen aamun jälkeen hartiat ja kädet kipeenä viikon. Myöhemmin tajusin, että ne aallot taisi olla mulle hieman liian isoja, mutta en mä siitä välittänyt vaan menin vaan. Oli niinkuin auto ois aina vyörynyt sieltä päälle ja ite vaan oot siinä edessä lautasi kanssa ja on pakko vaan sukeltaa tai tehä sellanen kilpikonnakäännös. Toka kerralla tavoitteena oli oppia näkemään sopiva aalto ja harjoitella kiihdyttämään itsensä samaan vauhtiin sen kanssa. Ja siinäpä sitä onkin harjoiteltavaa, on nimittäin todella vaikeaa. Kolmannella kerralla onnistuin kuitenkin jo surffaamaan pieniä aaltoja!

Hauskuuden lisäksi jotain mystiikkaa hommassa on, kun ajattelee että se aalto on muodostunut jossain kaukana ulapalla ja sitten sen energia kuljettaa mua. Ja arvatkaa, delfiinit tulee monesti moikkailemaan siihen ihan lähelle. Se on niin mahtavaaaaaaa, vaikka eka kerralla kyllä pelästyin ja luulin että se on hai (niitä täällä on onneksi vain todella harvoin). Pitäis varmaan hommata lautaan joku kamera, että sais näitä hetkiä ikuistettua muuallekin kuin verkkokalvolle.

Kun osa mamoista surffaa, niin osa vahtii lapsia. Tässä ollaan Huntington beachin leikkikentällä.

Meillä on surffimamojen kanssa siis treffit joka tiistai. Yritän kuitenkin niiden lisäksi päästä surffaamaan vähintään pari kertaa viikossa ja jätän neidin hoitoon siksi aikaa. Niin tosiaan, taaperomme oli nyt eka kertaa lastenhoitajan hoivissa! Hyvin meni!

Viherpeukalointia

Siitä lähtien kun lapsena näin Aku Ankasta, että Aku heräsi aamulla ja nappasi ikkunan takana olevasta puustaan appelsiinin, oon haaveillut että itse voisin tehdä samoin.

Making dreams come true.

Meidän pieni piha-alue on luoteeseen, joten suoraa auringonvaloa siihen ei tule kuin iltapäivästä lähtien. Appelsiinipuu tarvitsee 6-8 tuntia aurinkoa, joten hirveän suuria sato-odotuksia mulla ei ole. Mutta oon enemmän kuin tyytyväinen jo nyt, meillä on oma appelsiinipuu! Huvitti tuolla puutarhakaupassa, kun myyjä esitteli meille sitruspuita mm. sillä kriteerillä, että minkä lajikkeen hedelmiä on helpoin kuoria. Ja mä olin todellakin vaan että no ihan sama kyllä mä ne kuoret auki saan jee ollaan ostamassa appelsiinipuuta. Sanoinko jo sen? No vielä kerran, meillä on appelsiinipuu!! Ja limepuu on tosiaan talon toisella puolella, eteläikkunalla, joten se saa varmaan sitten liikaakin aurinkoa.

* The California Dream is the psychological motivation to gain fast wealth or fame in a new land. California was seen as a lucky place, a land of opportunity and good fortune. [Wikipedia]

Fast wealth ja fame ei kyllä (valitettavasti) päde, mutta yes, I feel lucky! Nyt täällä alkaa olla sellaiset vibat mitä Kalifornialta odotinkin!

Ps. Kaiken ilon keskellä elämä antaa myös surullisia asioita koettavaksi ja olen saanut ihan lyhyen ajan sisällä lähipiiristäni kahdet ikävät uutiset. Toivon voimia kaikille ❤

6 thoughts on “Kiireinen surffimama is California Dreaming*

  1. Everybody’s gone surfin’
    Surfin’ U.S.A. by Beach Boys 🎵

    Toivottavasti nähdään myös surffivideo jossain vaiheessa 🙂. Täällä tänään räntää 🌧 mutta onneksi aurinkoisia ja aina hyviä kuvia (love the palm trees) Trumplandiasta.

    1. “If everybody had an ocean
      Across the U.S.A.
      Then everybody be surfin’
      Like Californ-I-A”

      Mahtava biisi, kiitos 😎 Lupaan tehdä kaikkeni surffivideon saamiseksi! Kyllä sielläkin kohta kevät koittaa, mutta kiva kuulla että blogi piristää 😊

  2. Ktos viikon kohoimmasta kohdasta. Kerron, joskus kun taas nähdään – erään viimeaikaisuuden kohoimmasta kohdasta. Köö

Leave a Reply to Kyösti Cancel reply

Your email address will not be published.