Savuiset terveiset täältä Lake Forestista, Silverado -maastopalon katveesta.

Eilen, maanantaina aamulla, heräsin kun sain lähellä asuvalta suomalaiselta ystävältäni viestin “Oletteko ok?”. En ensin tajunnut mistä hän puhui, mutta tuuli ujelsi ikkunoissa siihen malliin että arvelin asian liittyvän säähän.

Avasin oven patiolle ja syysmyrskyn lisäksi taivaalla, meistä katsottuna oikealla (pohjoinen/koillinen), häämötti valtava savupilvi. Asutaan kukkulan päällä, joten tästä näkee kohtuullisen pitkälle ja savupilvi näytti sen verran kaukaiselta ja taivas siniseltä, etten huolestunut asiasta sen enempää. Maastopalojen aikaan ilmanlaatu kuitenkin yleensä heikkenee jopa vaaralliseksi, ja on suositeltavaa välttää ulkona liikkumista. Pysyttiin siis joka tapauksessa sisällä, peruttiin päivän suunnitelmat lähteä surffilautakaupoille kaverin kanssa, ja seurattiin ikkunasta tilanteen kehkeytymistä. Päivän mittaan savupilvi tuli koko ajan lähemmäksi ja suureni, mutta se näytti menevän meistä juuri viistosti ohi.

Katsottiin ajoittain helikopterin kuvaamaa livelähetystä ja nähtiin kun palo suureni jatkuvasti kun navakka tuuli ja voimakkaat puuskat levittivät sitä huolestuttavan nopeasti. Yhtäkkiä puhelimesta pärähti kova hälytysääni, ja saatiin meidän edellisen osoitteen perusteella lähetetty viesti, että lähialueita on alettu evakuoimaan. (Ollaan tosiaan kuukausi sitten muutettu Irvinestä tänne viereiseen kaupunkiin, n. 10km päähän Lake Forestiin). Pian alkoi tulla hälytyksiä myös tämän meidän nykyisen kodin lähialueiden evakuointiuhkista.

• 

• 

Tässä vaiheessa jokin henkinen raja ylittyi ja pakattiin laukkuihin kaikki arvokas, mm. passit ja kaikki tärkeät dokumentit, valokuvat, korut ja lisäksi muutaman päivän tarpeisiin vaatetta yms.. tarpeellista. Kieltämättä oli aika omituinen ja absurdi olo miettiä, että jos tämä talo palaa, niin mitä meidän on ehdottomasti saatava mukaan.

Päivä eteni myöhään iltapäivään ja pikkuhiljaa savupilvi peitti auringon ja kaikkialle lankesi sellainen maailmanlopun punertavan oranssi kajastus. Miehen puhelimeen tuli hälytysviesti, että Irvinessä meidän aiemman kodin alue evakuoidaan. Tuijottelin taivaanrantaan ja huomasin, että suuren savupilven lisäksi alkoi näkyä tummempaa ja kapeampaa, tupruttavaa savua joka näytti tulevan jo aika läheltä. Ei oltu edelleenkään saatu evakuointivaroituksia, joten päätettiin lähteä omin silmin katsomaan tilannetta.

• 

• 

Kiivettiin n. puolen kilometrin päässä olevalle kukkulalle, josta näkee hyvin palon suuntaan ja tosiaan, kilometrin päässä oli puita, puskaa, maata ilmiliekeissä. Isot lentokoneet kiersivät kehää palon ympärillä ja näin että niihin oli kiinnitetty valtavat tankit, joista pudottivat vaaleanpunaista sammutusainetta palon päälle. Yhtäkkiä tuli tosi kova tuulenpuuska ja nähtiin kun korkeat keltaiset liekit leimahtivat taas vähän lähempänä meitä. Tuuli ikään kuin heitti tulta eteenpäin.

Tässä vaiheessa koin nähneeni tarpeeksi ja lähdettiin lipettiin kukkulalta. Liikkeellä oli myös muita alueen asukkaita ja osa heistä oli päättänyt evakuoitua ja osa halusi vielä jäädä seuraamaan tilannetta. Meille ratkaisevaa päätöksenteossa oli ensinnäkin tuon palon näkeminen omin silmin (aivan liian) läheltä ja se, että ei haluttu jäädä koko yöksi ns. valmiustilaan ja pelkäämään jos tuuli kääntyy puhaltamaan meitä kohti, ja tuo tulen ja tuhkat tullessaan. Myös se pelotti, että jos nukutaan eikä kuulla evakuoitumismääräystä. Ilmeisesti kuitenkin pakollisessa evakuoimistilanteessa poliisit tulee kolkuttelemaan oville ja kuuluttamaan kaduille “mandatory evacuation”, jotta kaikki varmasti saadaan turvaan.

Päätettiin siis poistua hyvän sään aikana ja saatiin yöpyä meidän ystäväperheen luona Mission Viejossa. Oli tosi helpottavaa päästä yöksi turvaan ja sen lisäksi jakamaan tätä tilannetta ystävien kanssa. Jälleen kerran tuli todistettua se, miten tärkeitä ystävät ja tukiverkot on. Kun lähdettiin evakkoon, niin arviolta n. kolmasosa meidän naapureiden taloista oli pimeänä, eli olivat ehkä myöskin lähteneet evakkoon.

Illalla saatiin vielä muutamia Lake Forestin hälytysviestejä naapurialueiden pakollisista evakuoinneista, mutta me ei missään vaiheessa saatu kuitenkaan edes varoitusta mahdollisesta evakuaatiosta. Ehkä tämä liittyi jotenkin maaston muotoihin tai tuulen suuntaan.

Nukuttiin yö melko turvallisin mielin, mutta aikaisin aamulla kännykän hälytys pärähti jälleen, ja herättiin tietoon että tuli on jälleen levinnyt ja nyt myös täällä Mission Viejossa on alueita evakuointiuhan alla.

Seurattiin tilannetta ja mentiin taas omin silmin katsomaan miltä tilanne näyttää, joskin eri kukkulalle kuin viimeksi. Sammutuskoneita lenteli edelleen, mutta itse palo näytti laantuneen huomattavasti ja tämä johtui varmaan paljolti siitä, että tuuli oli tyyntynyt eikä levittänyt tulta kuten edellisenä päivänä. Lisäksi jotain evakuointeja purettiin, joten tilanne näytti jo huomattavasti paremmalta ja päätetiin lähteä kotiin seuraavaksi yöksi.

Mainittakoon, että mies on siis kokoajan tehnyt täysiä työpäiviä (!!) kaiken tämän draaman lisäksi. Joten, kun hänen työt oli tältä päivältä tehty, niin lähdettiin ystäviemme luota kotia kohti. Kun mentiin ovesta ulos, niin tuhkaa lenteli, taivas oli oranssi ja ilmassa haisi sellainen ilotulitusraketin katku. Tiedättekö sellainen palaneen käry, kuten uutenavuotena puolenyön aikaan kun kaikki raketit on just räjäytetty. Matkan varrella tuli jo pimeää, joten taivasta ei nähnyt, mutta autoon tulvi vahvaa savunhajua Irvinen paikkeilla. Haju onneksi hälveni osittain tänne meillepäin tultaessa.

Tarinalle ei tässä tekstissä tule päätöstä, koska tultiin vasta nyt muutama tunti sitten tähän meille kotiin. Meidän pihalla on tuhkaa ja nenässä tuntuu lievä savunhaju. Mietitään, että puhdistaako ilmastointi hengitysilmaa vai tuoko se savua ulkoa sisään. Toivotaan, että yö ei tuo tullessaan mitään yllättävää ja että palot saadaan kuriin. Tuuli ainakin on täysin tyyntynyt. Tällaisilla ohjeilla mennään:

Meidän juttuja voi tästä lähtien seurata myös instagramissa, johon pääsee vaikkapa klikkaamalla tästä: @appelsiiniaurinko 🍊☀️