Miksi vielä ollaan täällä? Ja tunnelmia Death Valleysta

Miksi vielä ollaan täällä? Ja tunnelmia Death Valleysta

Heipparallaa!

Kuulumisia taas täältä Altlantin takaa. Käytiin viikko sitten aavikolla, Death Valleyssa, joten siitä reissusta tämän tekstin kuvat. Blogikirjoittamiseen tuli poikkeuksellisen pitkä tauko. Vuodenvaihde oli niin kovaa tykitystä kun presidentti vaihtui ja oli joulut ja muut, niin ilmeisesti luova suoneni ehtyi hetkeksi. Mutta eipä hättää, täällä ollaan taas!

Yleisistä kuulumisista sen verran, että arki on asettunut uomiinsa ja tähän uuteen normaaliin, ylipäätään USA:ssa asumiseen että pandemia-elämään, on tottunut.

Ja se on paljon sanottu, välillä ihan hätkähdän kun tajuan, että siitä on jo reippaasti yli vuosi, kun tultiin tänne tuntematta ketään tai mitään, eikä olla sen koommin päästy edes käymään tutuissa ympyröissä Suomessa. Kaikki mitä meillä täällä on, on vasta n. vuoden vanhaa, ystävyyssuhteet ja kokemukset. Oon kyllä älyttömän ylpeä, että ollaan saatu rakennettua tänne elämä, ja tosi kiitollinen etenkin ihmisistä joihin ollaan täällä tutustuttu!

Hiekkadyynit Death Valleyssa

Ei sopeutuminen tänne ihan helppoa ole ollut, ja fiilikset on vaihdelleet aivan äärilaidasta toiseen. Välillä ollaan koettu täällä niin kertakaikkisen upeita juttuja, että tuntuu että ei haluta koskaan lähteä pois, kun taas toisinaan sitä olisi täysin valmis palaamaan samantien Suomeen takaisin “oikeaan” elämään.

Golden Canyon

Tajusin, että kyse on tasapainosta, eli siitä mitä saa ja siitä mitä joutuu uhraamaan; Silloin kun täällä voi tehdä ja kokea upeita juttuja, se kompensoi riittävästi sitä kaikkea, mitä ikävöi Suomessa. Mutta heti kun täällä tulee vastoinkäymisiä, niin tasapaino horjuu ja saldo menee hetkellisesti ns. miinukselle, jolloin sitä herkästi alkaa miettiä että onko tämä worth it eli löytyykö tarpeeksi syitä tai ylipäätään järkeä olla täällä.

Aina ei luista.

Aika vaikea pukea sanoiksi tätä, mutta vaikka elämä täällä on jo vakiintunut, niin silti tuntuu kuin eläisi jossain rinnakkaistodellisuudessa. Huomaan myös alitajuisesti yhdistäväni koronan tähän USA-elämään ja kuvittelen että Suomessa kaikki on “tavallista”. Odotan kyllä todella mielenkiinnolla, miltä tuntuu taas tulla käymään Suomessa, puolentoista vuoden tauon jälkeen! Joko koko Kalifornia-aika tuntuu unelta tai sitten Suomi tuntuu vieraalta. Veikkaan ensimmäistä. Kaiken kaikkiaan uskon, että tämä kokemus on kyllä jo nyt kasvattanut mua henkisesti ainakin kilometrin, tai jopa mailin!

Death Valleyssa maisemat oli kuin jossain toisella planeetalla, ja Star Warsiakin on tuolla kuvattu.

Onneksi ollaan koronasta huolimatta voitu toteuttaa meidän haaveita täällä (ja oltu siis enemmän plussan puolella!). Otso sai mm. viimein hankittua mieleisensä auton, ja meidän roadtrip-mukavuus nousi kohisten.

Ensimmäinen reissu tällä kiesillä tehtiinkin nyt tuonne Death Valleyyn, ja olihan se nyt vähintäänkin elämyksellistä katsella taivasta lasikaton läpi ja napsauttaa penkin jäähdytys päälle aavikon kuumuudessa. Cool!

Ajomatkaa Death Valleyyn oli meiltä nelisen tuntia ja oltiin perillä yksi yö. Otettiin aika rennolla otteella koko reissu, mutta olihan se lopulta aika rankka rupeama kun piti huhkia kaikki nähtävyydet lyhyessä ajassa.

Pieninkin viihtyi

Takapenkkiläinen oli taas niin reipas matkalainen. Hauskaa kuunnella hänen juttujaan, nyt tulee englantia, suomea ja ruotsia iloisesti sekaisin, esim. “NOU sova, ei nukkumaan, anna modellera (=muovailuvaha)”. Jotain omiakin finglish väännöksiä on keksinyt ja sanoo esim dinosaurus = /dainosoorus/.

Dante’s Point (1669m korkeudessa). Taustalla varsinainen Death Valley eli Badwater Basin (85,5m merenpinnan alapuolella).

Death Valleyssa mieleenpainuvin paikka oli Badwater Basin. Se on saanut nimensä, kun kauan sitten matkaaja oli onnistunut löytämään vettä aavikolta ja yrittänyt juottaa ratsuaan. Ratsu ei ollut kuitenkaan suostunut vettä juomaan ja matkailija oli kirjannut karttaansa “Bad Water”.

Kyseessä on siis muinainen järvi, josta vesi on haihtunut ja jäljellä on vain suola. Aluella sataa hyvin vähän, mutta valtavista sadekuuroista saattaa joksikin aikaa jäädä pinnalle vettä, joka sitten sekoittuu suolaan, eipä siis ihme ettei heposelle kelvannut.

Paikka on nimensä mukaisesti tappava, maapallon kuumin paikka (57 C), ja myöskin Pohjois-Amerikan matalin kohta 85,5 m merenpinnan ALApuolella (ks. alla oleva kuva vasemmalla ylhäällä, merenpinnan tasoa merkkaa tuo valkoinen pieni laatta kalliossa). Badwater Basin on siitäkin erikoinen, että missään muualla Amerikassa ei samalla silmäyksellä näe yhtä rajua korkeuseroa, sekä noin paljon meren pinnan alapuolelle että 3368 m korkeuteen Telescope Peakille.

85,5 m merenpinnan alapuolella
Badwater Basin (-85,5 m) ja osittain lumihuippuinen Telescope Peak (3368 m)

Tämä oli kaikkea muuta kuin kattava matkakertomus Death Valleysta, mutta tiivistettynä, sinne kannattaa mennä talvella (+20C) eikä kesällä (+50C). Hiekkadyyneille voi ottaa liukurin tms. jos haluaa laskea niitä pitkin (mutta pohjan pitää olla liukas tai muuten ei luista), värit kaikkialla on aivan upeat ja maisemia katsellessa ei meinaa uskoa silmiään. Badwater Basinin valkoinen suola on niin kirkas että silmät meinaa palaa ja kanjoneissa on jännittävää seikkailla! Zabriskie pointissa näkee laavan muodostamia muotoja. Räjähtänyt tulivuori eli Ubehebe kraateri, ja Race Track, jossa kivet liikkuvat itsekseen, jäivät vielä näkemättä.

Zabriskie Point auringon laskettua

Lisäksi kannattaa muistaa juoda vettä enemmän kuin tuntuu tarve, me unohdettiin ja palkintona immuniteetti tais vähän ottaa kolausta, ja pikkuneitiin ja Otsoon iski joku lentsu. Nyt niiden nenät valuu. Koronatesti oli negatiivinen, mutta ollaan nyt kuitenkin tavallistakin tarkempana varmuuden vuoksi. Mulla ei oo mitään oireita!

Ensi kertaan! Laittakaahan kommenttia, niitä on ihana lukea. Kävin ottamassa surffitunnin – siitä lisää blogissa ensi kerralla!

Ps. USA:ssa on lupailtu, että koko aikuisväestölle olisi rokotteet saatavilla toukokuun loppuun mennessä. Ja me ollaan tulossa kesäksi Suomeen! Jee, kyllä se kuulkaa tästä vielä selkenee.

12 thoughts on “Miksi vielä ollaan täällä? Ja tunnelmia Death Valleysta

  1. Upeita kuvia ja kiva lukea pitkästä aikaa teidän kuulumisia! Myös surffitarinat kiinnostaa ja sun surffaushistoria, olitko jo aikaisemminkin harrastanut jossain vaiheessa vai aloititko kokonaan teidän muuton myötä. 🙂 Mukavaa kevättä sinne!

    1. Kivaa kun olet mukana! 🙂 Olin ollut surffilaudan päällä kaksi kertaa ennen tänne muuttoa, ensin v. 2010 Pohjois-Carolinassa kun olin vaihto-opiskelijana, ja toisen kerran v. 2014 kun olin kaverin kanssa täällä Kaliforniassa lomalla. Eli melkein, mutta ei ihan nollasta sain aloittaa täällä!

  2. Olipa kiva taas nähdä ääntäsi – pitkästä aikaa.
    Lukemiseni jälkeen aloin miettiä, että onkohan jo plussat niin suuria, että ????
    Eihän Suomessa ole mitään erikoista, jota kannattaisi tulla katsomaan. Toisaalta ne, jotka tulevat Suomeen (jostain kaukaa) näkevät jotain, mikä on meille suomalaisille arkipäivää, jokapäiväistä, ihan normaalia. Kuitenkin meillä on paljon sellaista, mistä kaukaa tulevat vain voivat haaveilla. Sitä on hankalaa ymmärtää. Eikö? Minähän asun maassa, josta monet voivat vain haaveilla. Käytyään täällä oat täysin lumoutuneita. Me “paikkakuntalaiset” emme vain sitä aina huomaa. Siitä huolimatta : on taas ihana (kiva)
    nähdä taas. Voikaa hyvin. tuus Kyösti

    1. Ei hätää, kyllä me täältä vielä jonain päivänä palataan! Täältä katsottuna, pitkän tauon jälkeen, Suomi tuntuu ihanan turvalliselta kotipesältä, jonne voi tulla isoa maailmaa pakoon. Kun täällä on saanut pelätä mm. maanjäristyksiä ja metsäpaloja, niin alkaa turvallisuus tuntuakin houkuttelevalta, eikä suinkaan tylsältä! Ja luonto on todellakin upea myös Suomessa. Vaihtelu tosin virkistää!

  3. Hei, kyllä on hienot maisemakuvat ja -kuvaukset jälleen silmäiltävänä. Näihin on mukava palata uudestaan ;).
    Pikkuneiti näyttää kasvaneen pituuttakin aikalailla kuvien perusteella.
    Mukavaa kevättä ja pitäkää huolta toisistanne (riittävä nesteytys myös).
    Kevätaurinko hellii täälläkin nyt :).

    1. Kiitos Seija! Kuulumisten päivittämisen lisäksi yhtenä tämän blogin tarkoituksena onkin kirjata myös itselle muistiin nämä vuodet 🙂 Ja kyllä, edellisellä lääkärikäynnillä todettiin neidin olevan jopa hieman keskimääräistä pitempi, mikä kyllä yllätti! Ihanaa kevättä sinullekin, Suomen kevätaurinkoa on vaikea minkään voittaa! ☀

  4. Kiva kertomus ja mielettömiä kuvia mielettömistä paikoista 🤩! Mutta ihaninta, että kohta nähdään oikeesti 🥰!

  5. Vielä: Siitä matkan jälkeisedstä nuhasta.
    Ostettuani kauan sitten ensimmäisen ilmastoidun auton, oli kesä.
    Kun ajoin autokaupasta noin tunnin ajan, kuumana kesäpäivänä kotiin, ilmastointi tietysti täysillä (kun tuntui niin iiihanalta) ja auto viileänä. Seuraavat kolme päivää nenä vuoti ja oli kurkku karheana. Johtui varmaan ilmastoinnin tehokkuudessta. Muljahti tuossa nimittäin mieleeni teidän uusi auto, jossa hieman erilainen ilmastointijärjestelmä. Saattaisi nopea nuha johtua vain siitäkö?

Leave a Reply

Your email address will not be published.