On the road with bad luck

On the road with bad luck

Syyskuuta vaan kaikille! Edellisestä tekstistä vierähti näköjään melkein pari kuukautta, mutta ymmärrätte kyllä miksi kunhan saatte selville mitä kaikkea meille kuuluu.

Zion National Park

Tämä vuosi on ollut varsinainen epäonnen vuosi. Korona ja sen tuomat ongelmat tietenkin on koetelleet kaikkia, mutta sen lisäksi tuntuu siltä että kaiken uuden ja kivan lisäksi meille on sattunut tänä vuonna ennätyksellisen paljon huonoja sattumuksia. Toisaalta kyse voi olla huonon onnen lisäksi siitä, että täälläpäin maailmaa on vaikkapa nyt Suomea todennäköisempää törmätä mm. yllättäviin äärimmäisiin sääilmiöihin, jotka sitten mutkistaa elämää.

Edellisen helleaallon aikana huomattiin, että ullakolla oleva ilmastointilaite ei toiminut oikein. Korjaajat kävivät yhteensä kolme kertaa ennenkuin saivat laitteen kuntoon ja valitettavasti vettä ehti valua seinien sisälle… Tukossa oleva laite valutti kondensaatiovettä ämpärillisen päivässä ikkunalaudalle ja jatkuva kosteus houkutteli torakoita meidän pihalle ja lopulta myös oven sisäpuolelle… Tilattiin myrkytys ja niistä onneksi selvittiin, mutta seuraavaksi olikin sitten edessä kosteusvaurion korjaus.

Uutta sisustusta, ilmanpuhdistus ja -kuivauslaitteita.

Tällä hetkellä meidän asunnossa on siis menossa remontti ja ollaan jouduttu olemaan täysin evakossa jo yli 2 viikkoa, koska seinät avattiin ja kosteusvaurio (home) korjattiin. Nyt odotetaan, että remonttitiimi tulee rakentamaan kaiken takaisin ja ehkä 5 viikon päästä olisi valmista. Onneksi meillä on renter’s insurance, joka korvaa meille tilapäismajoituksen kuluja. Miehen lomaviikko sattui tälle evakkoajalle, joten ajatuksena oli lähteä kiertämään Kaliforniaa.

Yellowstonessa.

Aluksi tarkoituksena oli mennä Pohjois-Kaliforniaan, mm. San Franciscoon ja Yosemiten kansallispuistoon, mutta kuinka ollakaan huono onni iski valtavien ukkosten muodossa ja salamat sytyttivät monta metsäpaloa. Jouduttiin siis vielä aivan viime hetkellä laittaa suunnitelmat täysin uusiksi ja lähdettiinkin kohti Yellowstonen kansallispuistoa.

Järjesteltiin asunto remonttia varten valmiiksi ja lauantai aamuna nostettiin kytkintä (vitsi vitsi, ei täällä ole manuaalivaihteisia autoja) ja oltiin siinä vaiheessa varattu kahden seuraavan yön majoitukset. Improvisoitiin koko matka ja pysähdyttiin aina kun siltä tuntui ja varattiin illalla seuraavan päivän tai parin majoitus. Käytiin reissun aikana yhteensä 7 osavaltiossa ja ajettiin viikon aikana 3800 km (2350 miles). Tuli nähtyä niin uskomattomia paikkoja että välillä tuntui että on jossain unessa. Onneksi matka sujui ilman suurempia kommelluksia (mun elämäni ensimmäistä ylinopeussakkoa lukuunottamatta…). Kirjoitan tästä roadtripistä vielä ihan oman matkakertomuksen!

Aavikkoa Utahissa.

Pitkän reissun jälkeen olisi niin ihanaa palata kotiin, mutta tottakai matkan aikana selvisi, että remontissa on tullut viivettä ja jouduttiin reissun jälkeen menemään väliaikaiseen majoitukseen vielä viikoksi.

Auringonlasku Dana Pointissa.

Ollaan monesti mietitty, että millaista olisi asua lähellä rantaa, joten varattiin airbnb Dana Pointista. Mikä vain hotellihuone ei käy, koska mies tarvitsee työhuoneen. Surffarin näkökulmasta Dana Point oli kiva, koska hyvälle spotille oli vain 8min matka, mutta pienen lapsen äidin näkökulmasta sijainti on liian vilkas.

Koska huono onni varjostaa meitä, niin tottakai iltakävelyllä kaksin neidin kanssa, hiljaiselta vaikuttavalta tiellä tuli yhtäkkiä mutkan takaa pyörä toisensa perään lujaa vauhtia. Olin juuri nostanut neidin rattaista kävelemään tielle, säikähdin ja nappasin hänet syliin, niin tottakai mun 4kk sitten hankittu uusi puhelin lensi näyttö edellä suoraan asfalttiin ja sekä etu- että takalasi hajosi. Voitte kuvitella mikä fiilis. Vaikka samaan aikaan helpotus siitä, että neidille ei käynyt vahinkoa! Tiesin että kalliiksi tuli ja istahdin hiekalle itkemään. Paluumatkalla meidät säikäytti vielä kovaa vauhtia ajava juna (Surfliner), joka menee muutaman metrin päässä tuosta pikkutiestä.

Hetki ennen räsähdystä.

Selvittiin kotiin hajonneesta näytöstä huolimatta ja selvitin välittömästi korjausmahdollisuuksia. Epätoivoisena mietin, että miten voin ilman puhelinta (tiedän, on tyhmää olla niin riippuvainen kännykästä ja mm. sen kartoista) suunnistaa jonkun korjaajan luokse ja vielä taaperon kanssa. Löysin uskomattoman konseptin nimeltä Phonebulance ja he vastasivat välittömästi ja tulivat seuraavana aamuna “ambulanssilla” korjaamaan puhelimen meidän pihalle! Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin strömsössä kuten näjökään nyt teemana on, ja korjaaminen oli kinkkisempää kuin oli alunperin arveltu. Sain muutamaksi päiväksi lainapuhelimen ja sitten toivat mun puhelimen korjattuna meidän seuraavaan majoitukseen ja vieläpä 90 päivän takuun. Nyt se toimii taas, huhhuh.

Phonebulance

Dana Pointin jälkeen ei edelleenkään päästy kotiin ja päätettiin lähteä vielä San Diegoon Labor day -viikonlopuksi. Ollaan pian toteutettu meidän kaikki reissutoiveet täällä, paitsi Pohjois Kalifornia ja Havaiji! San Diegonkaan jälkeen ei saatu vielä lupaa palata kotiin, vaan ollaan nyt oltu lähellä kotia 2 makkarin huoneistohotellissa, jossa yläkerrasta on suora pudotus olohuoneeseen. Todellinen lapsiperheen unelma…

San Diego Zoo

When life gives you lemons, you make lemonade -asenteella ollaan yritetty tässä porskuttaa eteenpäin. Vähän alkaa jo väsyttää, toivotaan että onni kääntyy. Tätä kirottua vuotta on sentään enää 4kk jäljellä.

Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

11 thoughts on “On the road with bad luck

  1. No kylläpä sattuu ja tapahtuu siellä! Ei voi olla niin että kaiken tämän jälkeen vielä valitaan Trump jatkokaudelle …

    1. Sanos muuta! Sopisi kyllä vuoden 2020 teemaan liiankin hyvin…

  2. Jokin aika edessäpäin tulee, jossa muistelette kokemuksia jopa jollakin tavoin positiivisina? (saattaapi olla, että ette). Kyllä tuon moinen epäonnisuus tuntuu ei oikeuden mukaiselta. Itseäni saattaisi jopa harmittaa. No joo. Todellakin aika, jona en ole teistä oikeastaan kuullut (paitsi nähnyt kuvia paikoista, joissa olen itsekin muutaman päivän viettänyt) tuntui pitkältä. Oli ikävä. Itselläni on puhelimessani koronavilkku, joka kertoo heti, jos olen ollut seurassa, jossa olisi voinut saada tartunnan. Tähän mennessä en ole ollut. Aikidossa olen taas varovaisesti aloittanut. Kuntosaliaikaa olen pannut vielä ainakin lokakuhun asti jäähylle. Pitää vain kävellä enemmän. Jos huomenna tulisitte käymään, voisin tarjota kahvit ja porkkanakakkua ja Lotte ´lle mansikkajäätelöä. Voikaa hyvin!!

    1. Kyllä tässä hienoja muistoja on kerätty, seikkailuja kerrassaan. Osaapa sitten arvostaa sitä tavallista arkeakin kun se (toivottavasti vielä joskus) koittaa. Kiva kuulla että kaipailit meitä, sinuakin on ikävä! Onpas hyvä että koronavilkut eivät ole vilkkuneet ja olet päässyt Aikidoonkin, mähän sanoin että tottakai pääset sinne taas!! Lupaan tulla kylään heti sitten kun päästään Suomeen ja karanteeni on suoritettu (jos siis on sitä porkkanakakkua).

        1. Täytynee alkaa siis raapustaa Trumpille kirjettä poikkeuksellisen polttavasta tarpeesta matkustaa n-y-t!

  3. On kyllä jo ihan tarpeeksi 😱! Joten, seuraavaksi tulossa hyviä juttuja 😊: korona rauhoittuu, saadaan rokotteet ja päästään taas näkemään (edellisestä halauksestahan on jo liki 9 kk 😢). Ei muuta kuin tsemppiiii kaikille 🤩☀️❤️!

    1. Yhyy, ei saa laskea kuinka kauan on mennyt tai tulee itku. Onneksi on sentään videopuhelut ❤ Kyllä tämä tästä pian iloksi muuttuu!!!!

  4. Yhyy, ei saa laskea kauinka kauan on mennyt tai tulee itku. Onneksi on sentään videopuhelut ❤ Kyllä tämä tästä pian iloksi muuttuu!!!!

  5. Voi että, on teille kyllä sattunut😯 Tsemppiä isosti ❤ Tulee mieleen yksi joulu, kun jäätiin vesivahingon vuoksi jumiin Brysseliin. Tyhjä asuntomme oli juuri menossa vuokralle ja oltiin lähdössä Suomeen, kun keittiön katosta alkoi tippumaan vettä 😱 Eipä siinä auttanut muu kuin jäädä jouluksi sinne hoitamaan remppaa. Työmiehiä oli joulupyhiksi tosi hankala saada ja tietty kaikki joulusuunnitelmat meni uusiksi, mutta siitäkin selvittiin 😅 Ikävä teitä jo on ❤ Ja kyllä tãmä tästä vielä iloksi muuttuu 🥰

    1. No onpa ollut tosiaan inhottava tilanne teilläkin sillon. Kiitos tsempeistä, teitäkin kova ikävä ❤️ Uskon kyllä että tätäkin aikaa vielä joskus muistellaan porukalla ja mietitään että siitäkin selvittiin! Terkkuja sinne teille kaikille ☀️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

fiFinnish