OC – Cambria – Big Sur – Santa Cruz – Carmel – San Francisco – Alcatraz – Muir Woods – Napa Valley – Santa Barbara – OC

Palattiin vastikään Pohjois-Kalifornian reissulta. Tai no, virallista määritelmää Pohjois- (NorCal) ja Etelä-Kalifornian (SoCal) rajalle ei taida ollakaan, mutta jos minulta kysytään niin kaikki Los Angelesista ylöspäin on pohjoista.

Heti vinkkinä voin sanoa, että jos lähtee pidemmälle reissulle etelästä Pohjois-Kaliforniaan, niin kannattaa suosiolla ajaa ensin kunnon moottoritietä pitkin Los Angelesin ohi, ja mennä vasta sitten ikoniselle maisemareitille eli Pacific Coast Highwaylle (PCH). Toki, reitti Santa Monican ja Malibun jne. kautta on hieno myös, mutta se koko rantaviiva on täynnä taloja, eikä merta edes näy kunnolla paitsi vähän talojen välistä ja lyhyillä hiekkarantaosuuksilla. Lisäksi siellä on aina aivan kamalat ruuhkat, jopa nyt korona-aikaan, joten reissuun tulee kyllä matka-aikaa ainakin pari tuntia google mapsin arviota enemmän. Siellä kannattaa siis käydä oma reissunsa.

CAMBRIA

Parhaat näkymät alkaa Big Surin alueella, ja sinne on sen verran meiltä matkaa, että yövyimme matkan varrella Cambriassa. Siellä olisi ollut nähtävänä Hearst castle, mutta ylläri, koronan takia se oli kiinni. Cambria oli kuitenkin aika ihana, tunnelmallinen pikkukaupunki, jonne ajeltiin täältä kotoa sellaiset 5 tuntia.

BIG SUR

Seuraavana päivänä päästiinkin sitten kunnon maisemiin Big Surin alueelle, joka on Santa Lucia- vuorten ja tyynen valtameren välissä. PCH kulkee aivan rannassa ja maisemat ovat uskomattomia ja rantaviiva lähes koskematonta, koska taloja sinne ei saa (onneksi) rakentaa. Kannattaa myös varautua siihen, että alueella ei ole edes puhelinverkkoa saati nettiä (ladatkaa offline mapsit!)

• 

• 

Jos olette katsoneet Netflixistä HBO:lta Big Little Lies -sarjaa, niin ootte nähneet tämän sillan aina siinä jakson alkuintrossa. Vaikuttavaa, miten kaunis se on ja miten se on tuohon saatu rakennettua vuonna 1931.

Pysähtymisen arvoisia paikkoja Big Surissa on joka mutkan takana, mutta yksi hyvä paikka jaloitteluun on McWay Falls. Lyhyen patikoinnin jälkeen pääsee näkemään pienen vesiputouksen, joka laskee hiekkarannalle.

Eräs paikka, joka jäi näkemättä vaikka yritettiin sekä meno- että paluumatkalla, on Pfeiffer Beach. Sen parkkipaikka oli molemmilla kerroilla aivan täynnä ja oltaisiin jouduttu odottamaan ainakin tunti, mikä ei nyt meidän tahtiin ollenkaan passannut. Saatiin vinkki, että sinne kannattaisi mennä heti ekana aamulla. Käytiin lounaalla ihanassa pikkukaupungissa nimeltä Carmel, jota meille suositeltiin ison Montereyn sijaan.

SANTA CRUZ

Santa Cruzissa tehtiin pikainen stoppi ennen saapumista San Franciscoon. Hiekkarannalla on ikoninen huvipuisto, ja tuli aivan mieleen jotkut jenkkileffat. Päästiin näkemään laiturilta upea auringonlasku.

• 

• 

• 

SAN FRANCISCO

Tämä kaupunki oli jotain niin kaunista! Tuntui että koko kaupunki oli täynnä yksityiskohtia ja koko ajan tuli vastaan jotain upeaa. Golden Gate oli tietysti yksi vaikuttavimmista nähtävyyksistä.

Koristeellisten talokortteileiden väleistä näkyi jyrkkiä teitä, merimaisemia Alcatrazin saarelle, Golden Gatelle ja Oakland Bay Bridgelle.

• 

• 

Oli virkistävää päästä pitkästä aikaa tällaiseen kaupunkitunnelmaan! Täällä Orange Countyssa on tottunut väljyyteen, leveisiin teihin ja isoihin autoihin, niin San Francisco oli enemmänkin kuin intiimi eurooppalainen kaupunki. Toisaalta mieleen tuli myös New York.

• 

• 

• 

Täältäkin jäi yksi tärkeä asia näkemättä, nimittäin ne kuuluisat manuaalisesti operoitavat raitiovaunut. Ne eivät kulje koronan vuoksi ja otetaan takaisin käyttöön kuulemma vasta kun rokotteet on jaettu. Nähtiin ja kuultiin kuitenkin kiskojen raoista, miten vaijerit liikkuivat ja käytiin kurkkimassa ratikkamuseon ikkunoista kun valtava pyörät siellä niitä vaijereita pyöritti.

ALCATRAZ

Oon monta monta vuotta, siitä asti kun eka kerran näin Pako Alcatrazista-leffan, haaveillut että pääsisin käymään Alcatrazissa. Ja nyt toive viimein toteutui, eivätkä tällä kertaa korona tai maastopalot tulleet väliin!

• 

• 

• 

• 

Tajusin, miten järkyttävää on varmasti ollut suorittaa elinkautista tuomiota saarella, josta näkee aivan selkeästi San Franciscon ihanaan kaupunkiin ja siihen elämään, jonka itse on mennyt tyrimään. Uhkarohkeita pakoyrityksiä saarelta tehtiinkin, mutta ainakaan virallisen tiedon mukaan yksikään ei ole saarelta päässyt hengissä pakenemaan.

Saarella oli tosi jännä tunnelma. Opastuskierrokset oli muutettu koronan vuoksi omatoimisiksi audio guide-kierroksiksi ja puhelimeen sai ladattua appin, josta sai kuunnella juttuja sitä mukaa kun tutki saarta. Kaikkiin sisätiloihin ei päässyt, ja mm. vankisellit (cellhouse) jäivät ensi kertaan.

• 

• 

• 

MUIR WOODS

Heti San Franciscon ulkopuolella on Muir Woods -kansallispuisto, jossa kasvaa jättimäisiä punapuita. Oli ihana päästä metsään pitkästä aikaa, ja onneksi puitten halailu sentään on sallittua näin korona-aikaan. Käväistiin parin tunnin patikointi siellä ja sitten jatkettiinkin matkaa Napa Valleyyn.

• 

• 

NAPA VALLEY

Napa Valley oli juuri sellainen kuin olin kuvitellut, idyllinen laakso täynnä viinitiloja viinirypäleköynnöksineen. Viinirypäleet oli jo kerätty ja tunnelma oli tosi syksyinen, mutta aurinko paistoi siniseltä taivaalta joka päivä.

Napassa oli kesällä ollut suuret maastopalot. Kierreltiin autolla katselemassa laaksoa, joka on siis täynnä viiniköynnöksiä ja nähtiin myös palaneita alueita, mm. leikkipuisto.

• 

• 

Maastopalot ja korona ovat koetelleet Napaa tänä vuonna, palotkin sattuivat just sadonkorjuulle (vaikkakin eri lajikkeita kerätään eri aikoihin), ja osa viinirypäleistä jäi keräämättä ja roikkuivat nyt kuivettuneina köynnöksissä. Tuntui oikein kivalta tukea paikallista matkailua, kaikki oli alennettuun hintaan ja pandemia oli tosi hyvin huomioitu. Yövyttiin ihanassa hotellissa ja päästiin nauttimaan ravintolaillallisesta, joka näinä maailman aikoina onkin melko harvinaista. Ruoka oli valehtelematta parasta, mitä USA:ssa olen syönyt. Paikka oli siis Meritage resort & spa:n ravintola Olive & Hay.

POINT LOBOS JA SANTA BARBARA

Sitten alkoikin jo paluumatka, ja vaihtoehtoina olisi ollut ajaa kotiin joko Yosemiten kautta, moottoritietä pitkin suoraan, tai maisemareittiä eli PCH:ta pitkin. Yosemitessa oli satanut lunta, joten todettiin että meillä ei taida olla tarpeeksi vaatteita mukana, ja päätimme mennä sinne keväällä katsomaan vesiputouksia.

Suoraan kotiin motaria pitkin olisi kestänyt 9 tuntia, joten päätimme ottaa rennosti ja ajella takaisin upeaa PCH:ta pitkin ja jatkaa roadtrippiä vielä yhdellä päivällä. Poikettiin matkalla Point Lobosissa, yhdellä Big Surin hienoista paikoista.

Ei aivan jaksettu ajaa Santa Barbaraan asti, joten jäätiin Santa Mariaan Best Western motelliin (suosittelen). Oli Thanksgiving ja kaikki ruokapaikat tietenkin kiinni, joten söimme hyvin kiitollisina 7elevenin pitsapaloja illalliseksi.

Aamulla jatkettiinkin sitten viimeiselle stopille eli Santa Barbaraan, jota kuulemma kutsutaan Kalifornian Rivieraksi. Eikä suotta, oli taas niin idyllistä että meinas heikottaa. Rauhallinen syysaamun tunnelma, kirkas ja lämmin aurinko paistaa, ihmisiä vain kourallinen, meren aallot kuohuu. Tottuukohan paikalliset tollaiseen, vai onko ne aina ihan euforiassa?

• 

• 

Tämä viikon kestänyt roadtrip oli oikein onnistunut, ja pikkuneitimme osoittautui jälleen kerran urhoolliseksi matkustajaksi. Vaikka hänellä on nyt mielipiteitä huomattavasti enemmän kuin aiemmilla reissuilla (hello, “terrible twos”), niin nyt kun hänen kommunikointitaidot on selkeästi kohentuneet, asioita pystyy selittämään ihan eri tavalla! Paras vastaus on aina “Ja, Okej” eli vähän niinku ruotsia, enkkua ja suomea…?!

Pysykäähän terveenä ja muistakaa hymyillä silmillä! Ja käykää avaamassa joulukalenteri @orangelogs!