ROINARUIKUTUS – Mitä pakataan mukaan?

ROINARUIKUTUS – Mitä pakataan mukaan?

Tämän tekstin aihe on niin ärsyttävä. Nimittäin roina. Tavara. Ja ennenkaikkea sen raivaaminen, siirtely, pakkaaminen, järjestely…

Meillä olisi mahdollisuus ottaa kaikki omat tavarat mukaan Amerikkaan, mutta jotenkin vierastan sitä ajatusta, että siirrettäis vaikkapa tuo meidän vanha sohva tai ruokapöytä laivalla maailman toiselle puolelle. Laivakontilla sitä paitsi kestäisi 2 kuukautta saapua perille ja me tarvitaan tavarat jo paljon aiemmin. Joten lopulta päätös oli helppo, ei oteta konttia. Kaikkea tarvittavaa on kuitenkin mahdotonta viedä itse matkalaukuissa, joten hyödynnetään lentorahtia.

Ihan heti koneen laskeuduttua ei onneksi tarvitse sännätä kalusteostoksille, koska tarkoituksena on majailla ensimmäinen kuukausi miehen työpaikan lähellä sijaitsevassa huoneistohotellissa ja sinä aikana etsiä varsinaista kotia. Alettiin tekemään listaa välttämättömistä asioista, mitä varsinaisessa kodissa pitäisi olla jo muuttopäivänä. Itsehän sitä pärjäisi lähestulkoon ilman mitään jonkin aikaa, mutta kun on tuo vauva, niin täytyy häntä varten laittaa asiat mahdollisimman mukavaksi. Valmiiksi kalustettu asunto voisi myös olla kätevä jos sellainen löytyy. Toisaalta sellainen ei välttämättä tunnu niin omalta kodilta, kun ei ole itse saanut valita sisustusta.

Tässäpä listaa välttämättömyyksistä:
– sänky ja pinnasänky
– peitot, tyynyt, petivaatteet
– pyyhkeet
– ruokapöytä, tuolit ja syöttötuoli
– astioita
– lamppuja

Näistä osa on sellaisia, jotka voidaan ottaa Suomesta mukaan. Huonekalut on liian painavia lentorahtiin ja ne täytyy siis hommata paikan päältä esim. käytettyinä tai vaikkapa eksoottisesti Ikeasta. Pussilakanat haluaisin ottaa Suomesta, koska en oikein tykkää siitä jenkkityylistä, että on vaan sellainen tavallinen lakana peiton suojana. Sähkölaitteet kannattanee myös hommata suurimmaksi osaksi sieltä, koska sähköverkossa on eri jännite (100-120 V) kuin Suomessa (220-240 V). Perusastiat hankitaan myös paikan päältä, mutta jotain Suomi-aiheista, esim. muumikulhoja, voisi olla kiva käyttää siellä sitten koti-ikävissään.

Keksin liimalapputekniikan meidän avuksi tähän tavaranpakkausrumbaan: Sininen lappu mukaan lähteviin tavaroihin ja keltainen lappu kierrätettäviin tai hävitettäviin tavaroihin. Toimii! Paitsi nyt meidän koti on täynnä liimalappuja, joita kaiken lisäksi meidän konttaamaan ja tukea vasten seisomaan oppinut vauveli irottelee minkä kerkeää.

Mun lemppariverhot (Marimekon Siirtolapuutarha), sinisellä liimalapulla merkittynä.

Lentorahtiin pakataan:
– mun sähköpiano (sellanen kapea keyboard -malli)
– valokuvia
– cm-mitta ja dl-mitta (omaksi iloksi, koska USA:ssahan on eri asteikot!)
– näppäimistö, jossa on ääkköset
– vauvalle kirjoja suomeksi ja ruotsiksi
– muutamia leluja
– kengät
– ulkovaatteet
– olohuoneen verhot
– muutamat Suomi-design -astiat

Lentorahdissa on tarkat säännöt mitä saa kuljettaa ja mitä ei. Meille tulee kotiin oikein ihminen arvioimaan (kuuluu palveluun), voidaanko ottaa mukaan kaikki mitä ollaan suunniteltu.

Näiden listattujen tavaroiden lisäksi otetaan tietysti sitten menolennolle omiin matkalaukkuihin mukaan vaatteet ja kosmetiikka-/hygieniajutut, eli kaikki mitä muutenkin pakkaisi vaikka lomalle.

Täytyy ottaa tämä urakka kuitenkin positiivisella asenteella, sillä nythän on otollinen tilaisuus käydä läpi mm. oma vaatekaappi ja laittaa kierrätykseen kaikki vanhat ja aikansaeläneet vaatteet. Vaikka sinänsä on kivaa kun mahtuu vuodesta toiseen samoihin vaatteisiin, niin rajansa kaikella! On itseasiassa todellakin korkea aika uusia vaatteet, oon tässä viimeisen vuoden aikana keskittynyt nimittäin lähes täysin vaan tuon meidän pikkuisen tyyliin! Ja missäs sen parempi tilaisuus tähän kuin jenkeissä! (Oliko tarpeeksi hyvät perustelut shoppailulle??)

Huh, täytyy lohduttautua sillä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

fiFinnish