Terkut Floridasta ja bonuksena upeita kotiruokavinkkejä

Terkut Floridasta ja bonuksena upeita kotiruokavinkkejä

Heipsulis taas! Edellisen tekstin alakuloisista tunnelmista ollaan onneksi selvitty. Oli kyllä melkonen viikko, kun sairastettiin (lopulta me kaikki) se vatsatauti ja sen jälkeen oltiin ihan heikkoina, mutta siitä huolimatta piti lähteä käymään Itärannikolla asti miehen työkonferenssin takia. Me tytöt oltaisiin tietenkin voitu olla lähtemättäkin, mutta mielummin kuitenkin ollaan kaikki yhdessä, kun kerran hotellissa kuitenkin pitää asustaa.

Orlando oli ihan omanlaisensa paikka ja selkeästi rakennettu lomakohteeksi, koska se oli täynnä erilaisia teemapuistoja kuten Disney World, Universal Studios, Adventure Island ja tuhat muuta. Mies tietysti paiski töitä päivät ja me vietettiin neidin kanssa laatuaikaa kaksin. Vaikka täällä olisi ilmeisesti ollut enemmän kuin oletettavaa mennä huvipuistoon, niin totesin että kahdestaan vauvan kanssa siinä ei olisi ollut järjen hiventäkään. Skippasin siis suosiolla huvipuistot ja sen sijaan vietettiin aikaa uiskentelemalla hotellin altaalla ja käytiin eläintarhassa (Central Florida Zoo). Siellä oli vaikka mitä hurjia eläimiä, mutta pikkuneidin lemppariksi osoittautui vuohet.

Kiraffeja. Kuulemma tämä edessä oleva kirahvi rohmuaa aina kaikki herkut tuon toisen nenän edestä.
Ihanat vuohet.

Orlandoon on 90-luvulla yritetty luoda Hollywood East -mainetta ja sinne on perustettu isot elokuvastudiot. Esim. teiden nimet näytti olevan samoja kuin Kaliforniassa ja meidän hotelli oli itse asiassa paikassa nimeltä Orange County, mikä oli kyllä huvittavaa, koska saavuttiin siis näköjään länsirannikon Orange Countysta itärannikon vastaavaan. Tämä Hollywood East-juttu ei kuitenkaan ottanut tulta alleen ja mm. Universal Studios on jäänyt pääosin vain teemapuiston rooliin vaikka siellä onkin kuvattu paljon elokuvia.

Floridassa oli tosi kostea ilma, mistä tuli ihana tropiikki-fiilis. Lämpötila oli keskimäärin jossain siellä 26 C hujakoilla, mutta yhtenä päivänä oli vain 19 C. Hävettää myöntää, mutta se tuntui oikeasti aika viileältä. Ja ihan yllätyin eräänä iltana, kun taivaalta alkoi tippua jotain märkää! Täällä oikeassa OC:ssakin on tiedossa nyt ihan shokkikelit kun huomiseksi on luvattu sadetta. Tänään aamiaisella juttelin yhden paikallisen pariskunnan kanssa ja he sanoivat, että sadesäällä täällä sattuu kolareita kun ihmiset ei osaa ajaa märällä tiellä…

Siis kyllä mä vaan sanon, että täällä asuvat pääsee niin vähällä. Kerroin heille miltä tuntuu ajaa oikein kunnon lumituiskussa, pimeällä, kaksikaistaisella tiellä, kun auton ajovalot vaan haittaa ajamista, koska ne heijastuu niihin hiutaleisiin ja estää sen jo muutenkin olemattoman näkyvyyden tielle. Eikä pyyhkijät eli vinkkarit auta mitään vaikka ne on maksiminopeudella. Että on vaan pakko pysähtyä tien viereen odottamaan parempaa säätä. Ne oli ihan kauhuissaan. Mutta kyllä me suomalaiset ollaankin koviksia.

Noh, takaisin Orlandoon: En ollut ehtinyt selvittää yhtään mitään meidän hotellista tai Orlandosta etukäteen. Hotellin pihalla hoksasin ilmaisen venetaksin, jonka kerrottiin menevän johonkin puistoon. Olin että nooh käydäänpä katsomassa tämä puisto ja hypättiin neidin kanssa veneeseen. Määränpäässä odottikin ihan valtava alue, joka oli täynnä elokuvatyylisesti rakennettuja kauppoja ja ravintoloita ja maasta nousevia suihkulähteitä ja ties mitä. Olihan se hienon näköistä, mutta samaan aikaan en voinut olla ajattelematta miten järkyttävää tällainen kulutuskulttuuri on. Meninkin itse asiassa ihan lukkoon, enkä ostanut mitään. Pitsan kyllä söin ja ihana pieni illallisseuralaiseni sai mutustaa pitsan reunoja.

Universal Studiosin ilmainen alue. Kuvassa näkyy myös venetakseja.
Chocolate Emporium
Parimetrinen Lego-Tuhkimo.

Pitsanreunojen lisäksi oon viimeiset kolme viikkoa joutunut syöttämään lapselleni ihan liikaa purkkiruokaa. Meidän huoneistohotellissa on onneksi pieni keittiö, jossa jotenkuten onnistuu myös kokkailu. Piltit yms. Suomessa myytävät vauvanruuat on ainakin mun käsittääkseni laadukasta ja hyvää ravintoa, mutta näistä paikallisista vauvanruuista en voi mennä takuuseen. Valitsen aina vain luomuvaihtoehtoja, mutta ilmeisesti täällä merkinnän organic saa lähes kuka hyvänsä lätkäistä tuotteeseensa. Oonkin luvannut neitokaiselleni, että teen hänelle ruuat itse, tuoreista raaka-aineista aina kun se vain on mitenkään mahdollista. Mutta valitettavasti kun ollaan lähes jatkuvasti oltu nyt reissuolosuhteissa, niin se on vaikeaa ellei jopa mahdotonta.

Painiskellessani tämän probleeman kanssa nyt Orlandon keittiöttömässä hotellihuoneessa, päädyin kysymään hotellin respasta, että olisikohan jossain mikroa, että voisin edes lämmintä ruokaa tarjota. Niin hehän toimittivat meille huoneeseen oman mikron! Lähdin heti onnellisena kauppaan (Wholefoods, pitää laittaa muistiin koska valikoima oli upea) ja heitin purkkiruuat mäkeen. Ostin kaurahiutaleita, kananmunia, avokadon, mandariineja, banaaneja ja pekaanipähkinöitä. Ja kaikki oikeasti luomua! Hienoa oli myös se, että pystyi ostamaan myös vain pienen määrän, eikä tarvinut ostaa kokonaista isoa pakettia.

Wholefoodsin hiutalevalikoimaa. Oli ainakin kuutta erilaista kaurahiutalevaihtoehtoa.

Kun päästiin takaisin hotellille, niin neidillä oli jo kirjaimellisesti kiljuva nälkä. Sitten tajusin, että eihän meillä ole minkäänlaisia astioita, oma vauvojen muovilusikka vain. Noh, eipä siinä, kyllä hätä keinot keksii. Löysin huoneesta juomalasin ja siinä päällä oli sellainen pahvisuoja. Rikoin kananmunan lasiin ja iskin mikroon. Kuorin avokadon kynsilläni (jep) ja viipaloin siitä palasia sellasella puisella tikulla, joka on tarkoitettu kahvin sekoitukseen. Kaavin kypsyneen kananmunan sille pahviselle mukisuojukselle ja muussasin sekaan avokadoa. Sitten vaan pikkuneiti sängylle harson päälle istumaan ja sormiruokailemaan! Hyvin maistui. Itsellehän en tosiaan muistanut ostaa mitään, joten mun illallinen oli banaani.

Simppeliäkin simppelimpää sormiruokaa.

Seuraavaa aamua helpottamaan pyysin syvän lautasen ja sehän olikin sitten jo lastenleikkiä, kun puuroonhan ei tarvita hiutaleitten lisäksi kuin vettä. Muussasin mä sinne sekaan sitten banaania ja pekaanipähkinää. Osaapa taas arvostaa kunnon keittiötä, kun sellaisen äärelle taas jossain vaiheessa pääsee.

Vikana päivänä Orlandossa käytiin vielä Kennedy Space Centerissä, mutta oltiin harmi vaan meidän aikataulusta myöhässä ja meillä oli vain reilu tunti aikaa siellä. Tehtiin kompromissi ja ostettiin vain yksi lippu ja mies pääsi käymään nopean kierroksen. Kiinnostavinta oli Atlantis-avaruussukkula, jota pääsylipun omistajat pääsivät katsomaan läheltä. Mäkin pääsin näkemään ulkopuolelta raketteja ja olihan ne kyllä vaikuttavia.

Atlantis-avaruussukkula laskeutui Floridaan 21. heinäkuuta 2011. Kuvassa Atlantiksen kantoraketti, eli itse sukkula laukaistaan avaruuteen kiinnitettynä tuohon sivuun. 
Atlantis-avaruussukkula. Pyysin miestä ottamaan mulle siitä kuvan, niin tämmösen sain…kiitti.

Kun sitten perjantaina lennettiin takaisin tänne oikeaan OC:n, valittiin tasan samanlainen vuokra-auto kuin aiemmin ja tultiin tänne samaan hotelliin ja saatiin samanlainen huone kuin aiemmin, mutta vain eri kerroksesta. Eli vähän kuin ois kotiin tullut, mutta silti ei.

Meidän väliaikainen koti huoneistohotellissa. Tällä hetkellä istun tuossa nojatuolissa naputtamassa tätä tekstiä.

Kaikesta säätämisestä ja välitilassa elämisestä huolimatta täytyy sanoa, että on tämä kyllä silti hienoa. Ennen Suomesta lähtöä olin henkisesti valmistautunut haastaviin aikoihin, mutta entistäkin univelkaisempana ja rasittuneempana (huom. meillä on myös vauvavuosi menossa) ja vieläpä tuon heikoksi vetäneen taudin mainingeissa olin hetkeksi kadottanut mun timanttisen asenteen. En sentään kokonaan, mutta vähän himmentynyt se oli.

Tavattiin Orlandon jälkeen heti seuraavana päivänä meidän hyvä tuttu (miehen kollega Suomesta, joka oli työmatkalla täällä Kaliforniassa) ja mentiin käymään San Clementen rannalla syömässä. Hän taisi aistia meistä, että ollaan vähän poikki ja vanhempana ja viisaampana tietenkin näki meidän tilanteen vähän eri perspektiivistä ja sai meidät taas muistamaan, että kannattaa nyt nauttia tästä vapaudesta ja tästä uskomattoman hienosta mahdollisuudesta. Kohta alkuhaasteet on takana ja päästään viimein elämään täällä, eikä kaikki ole vain yhtä asioiden hoitamista. Tämä kannustus ja teiltä kaikilta ihanilta saatu tsemppi tuli todellakin tarpeeseen ja nyt muistetaan taas olla kiitollisia, ylpeitä ja ennenkaikkea innoissaan tästä kaikesta!

San Clemente, California. Täällä oli hyvä pohdiskella kaikkea mitä on tapahtunut. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että meidän muutosta olisi kulunut jo monta kuukautta, koska on tapahtunut niin paljon. Ja kuitenkin todellisuudessa takana on vasta alle kuukausi. Tavallisessa arjessa musta usein tuntui täysin päinvastaiselta, siltä että viikot karkaa käsistä.

JA PARASTA: Kun oltiin Orlandossa, niin saatiin tieto että meidän hakemus vuokra-asunnosta on hyväksytty!! MAHTAVAA! Kerron siitä heti seuraavassa postauksessani lisää. Katsottiin paluulennolla uusi Leijonakuningas, ja siitä leffasta tämän tekstin päätökseen sopii enemmän kuin hyvin nämä sanat:

Hakuna Matata!
What a wonderful phrase
Hakuna Matata!
Ain’t no passing craze

It means no worries
For the rest of your days
It’s our problem-free philosophy
Hakuna Matata!

Terveisiä mun rakkaalle ystävälle, jolla on sanat Hakuna Matata kehystettynä kodissaan <3

4 thoughts on “Terkut Floridasta ja bonuksena upeita kotiruokavinkkejä

  1. Hienot värit palmukuvassa! Tuskin maltan odottaa kuvausta uudesta asunnosta! Hiutalevalikoima teki vaikutusen 🙂

    1. Auringonlaskut on niin upeita, ei tarvi muokkailla! Ja hyvät oli hiutaleet, tulispa Suomeenkin vastaavanlainen kauppa!

Leave a Reply

Your email address will not be published.