Jee! Tämä piinallinen välitilavaihe on vihdoin tulossa päätökseen, sillä me allekirjoitettiin vuokrasopimus!

Nyt on isoin ja stressaavin asia hoidettu pois alta. Saatiin eilen avaimet ja tehtiin sisääntulotarkastus. Käytiin läpi kaikki kolot ja ruhmut ja kirjattiin ne paperille ja valokuvattiin. Pieniä juttuja onneksi vain, kuten joitain naarmuja lattiassa jne. Ilmeisesti täällä harvemmin maksetaan vuokravakuutta kokonaisena takaisin (kuten Suomessa kait lähes aina), vaan lopputarkastuksessa aina ilmenee jotain, mitä pitää korjata vuokralaisen piikkiin. Siksi on parempi olla erityisen tarkkana, ettei tarvitse alkaa maksamaan jostain mitä ei ole itse aiheuttanut.

Käytiin ostamassa Walmartista kasa siivoustarvikkeita (mm. imuri) ja en oikeasti malta odottaa, että pääsen hinkkaamaan meidän uuden kodin putipuhtaaksi! Vaikka muuten siivoaminen ei todellakaan ole lempparijuttuja, niin uuden kodin putsaaminen on ihanaa, koska siinä samalla jotenkin kotiutuu, kun käy läpi joka sentin. Tällä kertaa siivottavia senttejä on kylläkin vähän enemmän kuin mitä kotisuomessa oli…

Mehän etsittiin siis alun alkaen sopivan kompaktia kolmiota, mutta se osoittautui kertakaikkiaan mahdottomaksi. Täällä asunnot on valtavia ja siispä meillä on nyt 120 neliötä. Jep, 120 neliön kolmio, vaikkakaan neliöt ei ole kovin tehokkaasti käytetty. Kuulostaa överiltä ja kyllä, juuri sitä se on. Asunto on ikäänkuin rivitalo, eli oma sisäänkäynti, jonka ympärillä portti ja pieni aidattu patio. Asunto on kahdessa tasossa; alakerrassa on olohuone, avokeittiö, vessa, pieni komero ja pääsy autotalliin. Yläkerrassa on kaksi makuuhuonetta (master bedroom ja lastenhuone/vierashuone) ja kaksi kylpyhuonetta.

Tuleville vierailijoille siis tiedoksi, että myös vierashuoneessa on oma kylpyhuone! Master bedroomin kylppärissä on kaksi käsienpesuallasta vierekkäin (tästä oon oikeasti aina haaveillut, kun joudun käyttämään kyynärpäätaktiikkaa aamukiireessä, että pääsen meikkaamaan kun mies pesee hampaita). Lisäksi meidän makuuhuoneen yhteydessä on oma vaatehuone. Kaiken kaikkiaan asunnossa on siis kolme vessaa. Niin ja olohuoneessa on takka (ilmeisesti lämmitystäkin tarvitaan jossain vaiheessa). Ja niin joo, autotalliin pääsee tietenkin suoraan sisältä. Ja tosiaan sekin haave vielä toteutui, että sain sen oman pienen pation (pelkkää kivilaattaa, mutta silti) ja pystyn kasvattamaan jotain pientä siinä (vaikkapa yrttejä ja hedelmiä). Asunnossa on myöskin puulattiat eli ei nyt valitettavasti päästy kokeilemaan kokolattiamattoelämää.

Alue vaikuttaa tosi ihanalta ja sijainti on täydellinen meille. Ostarille voi kävellä ja naapurustolla on ihanat yhteiset alueet (uima-altaat, leikkipuistot, pelikentät). Ulkoilureitti lähtee läheltä ja kaikkialla on todella siistiä. Ja hei, myös niitä palmuja! Tärkeimpänä kuitenkin miehen sopiva työmatka, joka on nyt ruuhkasta riippuen vain 15-20 min. Silti merenrantaankin pääsee n. puolessa tunnissa. Paikalliset tosin sanoo, että ihan hyvin ajelee töihin vaikka 45-60min jos on tärkeää asua esim. rannan lähellä. Voihan se olla, että vuoden päästä muutetaan taas johonkin toiselle alueelle, ihan vain vaihtelun vuoksi.

Kun etsintävaiheessa kyseltiin paikallisten mielipiteitä eri alueista, niin tätä monet kehuivat. Mutta huvittavaa on, että kommenttina asunnosta on yleensä, esim. että yes, ok, asuttiin tollaisessa ennen lapsia! Eli heidän makuunsa asunto on liian pieni kolmelle ihmiselle (siltikin että yksi on vielä vauva). Ja mehän puolestaan Suomessa asuttiin täysin mukavasti 74 neliön kolmiossa yhdellä vessalla. Ja se toinen makkari oli vieläpä täysin pyhitetty miehen työhuoneeksi. Eikä ollut edes omaa autopaikkaa, saati tallia!

Oon tosi ylpeä meistä, että löydettiin niin kiva asunto ja vielä näin nopeasti. Meille erityishaasteena oli se, että kun meillä ei ole tässä maassa vielä luottotietohistoriaa, niin vuokranantaja ei voi sitä myöskään tarkistaa ja niiden perusteella arvioida ollaanko luotettavia vuokralaisia vai ei. Siksi ulkomaalaisten voi olla vaikea saada yksityisiltä markkinoilta vuokrattua asuntoa. Hyvänä vaihtoehtona olisi ollut asunnon vuokraaminen sellaisesta ns. asuntokompleksista (en oikein tiedä mitä ne olisi suomeksi), koska he eivät luottohistorioista välitä. Käytiin vierailemassa parissa tällaisessa ja siellä etuna olisi palvelut, mm. kuntosali ja henkilökuntaa, jolloin esim. lamputkin vaihdettaisiin meidän puolesta. Palveluista pitää toki pulittaa (about ekstra $500/kk), joten huoneistot eivät olleet ihan yhtä kivoja kuin yksityisillä markkinoilla samaan hintaan. Lisäksi siellä tuli hiukan sellainen hotellimainen tunnelma ja mun toiveena olisi saada kokea millaista on viettää ihan peruskalifornialaisen arkea, joten siksi päädyttiin kokeilemaan onneamme yksityisillä markkinoilla.

Saatiin onneksi apua asunnonetsintään miehen työpaikan tarjoamana ja meillä oli siis oma kiinteistönvälittäjä eli agentti. Hän kartoitti meidän budjetin ja kriteerit ja lähetti sitten linkin, jossa oli kymmeniä asuntoja. Aloitettiin asuntovalikoiman kartoittaminen siis jo kun oltiin vielä Suomessa. Valittiin sopivimmat ja käytiin heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä tänne saapumisen jälkeen ensimmäinen asuntonäyttökierros. Meillä oli kahdeksan kohdetta ja koluttiin ne kaikki läpi. Perheen pienin oli liikuttavan reipas ja jaksoi tosi hyvin koko päivän. Tässä vaiheessa asuinalue oli vielä ihan hakusessa ja kierreltiin aika monella eri alueella. Jokaisessa asunnossa tuntui kuitenkin olevan jotain vikaa, esim. tosi jyrkät portaat ulko-ovelle tai liian kaukainen sijainti työpaikalle.

Täällä tämä asuntoshow toimii vähän eri tavalla kuin Suomessa. Useimmiten on niin, että sekä myyjällä/vuokranantajalla että ostajalla/vuokralaisella on omat agentit. Kaikki hoituu siis heidän välityksellään ja ilmeisesti täällä toimitaan näin siksi, että vältyttäisiin väärinkäsityksiltä jne. ja siten lakihässäköiltä. Asuntojen näytötkin hoidetaan eri tavalla kuin Suomessa. Myytävänä/vuokrattavana olevan asunnon ovessa on elektronisella koodilla toimiva avainkotelo, jonka oma välittäjä avaa puhelimessa olevalla appillaan. Eli vastapuolen edustaja ei ole esittelemässä asuntoa. Silloin tällöin järjestetään myös perinteisiä asuntoesittelyjä eli open houseja, mutta meidän kohdalle ei sellaisia nyt sattunut. Tämä koodilukkosysteemi (Supra) on mun mielestä tosi kätsy, koska samana päivänä ehtii käydä monessa eri kohteessa, eikä tarvitse kytätä asuntonäyttöjen aikatauluja, puhumattakaan siitä että monesti ne sattuu vielä menemään päällekäin. Hankalaa tässä systeemissä taas on se, että oma kiinteistönvälittäjä pitää olla aina mukana ja aikataulut sovittaa hänen kanssaan. Jännä yksityiskohta on sekin, että kun kaupat on tehty, niin vuokrantantaja/myyjä maksaa molempien osapuolien välittäjien palkkiot.

Ekan asuntokierroksen jälkeen meille hahmottui kuva sopivista alueista ja tärkeimpänä kriteerinä olivat etäisyys miehen työpaikalle ja hyvänä kakkosena pääsy rantaan ja meidän tuntemien suomalaisten luo. Jatkettiin siis etsintää vielä näiltä alueilta ja aktivoitiin hakuvahdit, eli sähköpostiin sämähteli ilmoituksia uusista sopivista kohteista. Käytettiin myös sellaista appia kuin Trulia, joka oli tosi kätsy kun ajeltiin eri alueilla, niin oman sijainnin perusteella pystyi siinä samalla katsomaan, mitä ympärillä on tarjolla.

Lopulta koottiin sopivilla alueilla tarjolla olevista asunnoista omat lempparit ja sitten yhdessä valittiin 4 kohdetta, jotka haluttiin vielä käydä tsekkaamassa. Valittiin kohteet vieläpä niin, että ne oli vähän eri hintaluokista. Täällä vuokrat on siis aivan järkyttävän kamalan hirveän korkeita, mutta haluttiin saada käsitys siitä, mitä eri määrällä rahaa (100-400 dollarin ero) saa. Eläteltiin toiveita että vähän halvemmalla olisi saanut kivan (kuvat oli kivoja), mutta arvatkaapa mitä, lattialla oli kuollut torakka, keittiön pöydät täynnä muurahaisia ja kämpässä vanhat haisevat kokolattiamatot. Disgusting. Tämän jälkeen hintaluokka (eli karu todellisuus) oli selvillä.

Tässä vaiheessa mulle oli hahmottunut selkeä lemppari. Se oli myös miehen mielestä paras, mutta hinta oli turhan suolainen. Päätettiin kokeilla onneamme ja tinkiä hinta meidän budjettiin sopivammaksi ja saatiin kuin saatiinkin hakemus aikaiseksi. Jouduttiin printtaamaan verkkopankista molempien tiliotteet viimeisiltä kolmelta kuukaudelta, tilaamaan Suomesta luottotietotodistukset englanniksi, kopioimaan avioliittotodistus ja passit, raportoimaan omaisuus, kirjoittamaan esittelykirje vuokranantajalle ja täyttämään varsinainen hakemus. Melko kova homma siis. Tässä oli tosi isona apuna se meidän agentti, joka kertoi mitä dokumentteja hakemukseen kannattaa liittää.

Kului muutama päivä ja oltiin vielä Orlandossa, kun saatiin tietää että vuokranantaja oli hyväksynyt meidän hakemuksen! Niin hyvä fiilis! Ja vielä just se lempparikohde sopivalla hinnalla! Huhhuh!

Huomenna on siis tiedossa suursiivous ja kalusteiden hankintaa. Mies kävikin jo tänä iltana ekan rundin missäpä muuallakaan kuin IKEASSA, hahaa. Haki meille sängyn ja patjan. Ruokapöytää ja sellaista pitäis myöskin hankkia piakkoin… Toivottavasti kaikkea ei tarvitsisi ostaa uutena, vaan saisi vähän pelastaa maapalloa. Pinnasänky saadaan onneksi käytettynä suomalaisperheeltä, jotka ovat muuttamassa täältä (harmi vaan) pois.

HUOM! TÄRKEÄÄ! Yleisön pyynnöstä muokkasin kommentoinnin asetuksia. Nyt kommentin voi jättää ilman että pitää ilmoittaa omaa sähköpostia (oli oletusasetus). Nimi-kohtaan voi laittaa vaikka lempinimen. Ja edelleen kommentti tulee näkyviin vasta sitten, kun minä olen sen hyväksynyt ja julkaissut.

Ihanaa jos kirjoittelette! Lupaan vastata! Ja äiti, nyt säkin uskallat kommentoida 😉