Nyt täällä kirjoittelee se lupaamani jetlag-zombi. Ensimmäiset päivät uusilla kotinurkilla on nyt takana. Päivät on olleet pitkiä ja menneet aika sumussa ja jetlagissa, koska herätään aina jo paikallista aikaa aamuyöllä. Kaikenkaikkiaan tuntuu kuin ois jossain unessa, saapa nähdä milloin aivot saapuu sieltä Suomesta, ehkä sitten lentorahdin mukana joskus joulukuussa? Joku viisas onkin todennut, että ihmisen pitäisi liikkua vain kävelyvauhtia, jotta mieli pysyisi mukana. Se taitaa olla ihan totta!

Itse lennosta sen verran, että olin vahingossa pakannut kaikki lelut kiireissäni lentorahtiin…. eli mukana oli vaan pari kirjaa ja muovieläimet. 11 tunnin lennosta valtaosa kuluikin sitten siinä, kun pikkuneiti leikki kosteuspyyhkeillä ja heilutteli rättiä meidän pöytiä ja etenkin viihdejärjestelmän kaukosäätimiä pitkin ahkerasti. Kun hän sitten lopulta nukahti, niin sain vielä kuunnella korvatulppien läpi, kun muutamat setämiehet tilaili lisää koffia ja jauhoivat tunteella, mistäpä muustakaan kuin, jääkiekosta. Onneksi joku rohkea lopulta sanoi heille, että vois vähän nukkuakin, kiitos vaan.

Kun kone viimein laskeutui, niin päästiin ilahduttavan nopeasti maahantuloprosessista läpi ja saatin kaikki meidän laukut lastattua ensin kärryyn ja sitten vuokra-autofirman bussiin. Valittiin auto ja sen jälkeen oli vuorossa turvaistuimen asentaminen. Kuulostaa helpolta, mutta siinähän sitten vierähti ainakin tunti-puolitoista. Yritäpä siinä tilassa ensinnäkin ynnäillä että montako poundia ja inchiä tuon tyttösen mitat on, kun päässä on sitkeästi vaan kilogrammat ja senttimetrit. Maksukorteissa oli vielä kaiken kukkuraksi jäänyt maarajoitukset päälle ja sitäkin sai säätää. Lopulta kuitenkin päästiin onnellisesti matkaan. Vaikka oli myöhäinen torstai-ilta, niin silti edelleen niin paljon ruuhkaa, että moottoritien liikenne ihan seisoikin pariin otteeseen. Kun matkan jälkeen vihdoin viimein päästiin hotellille, niin meidän jo valmiiksi hämärtyneet vintit pimeni kyllä ennätysajassa!

Vähän ollaan ehditty käydä ihastelemassa paikkoja, täällä on niin kaunista ja lämmintä! Käytiin Laguna Beachilla ja siellä joku soitteli kitaraa, ihmiset pelaili rantalentistä ja lapset juoksi innoissaan aalloissa. Pikkuneiti osoitteli ihmeissään isoja pelikaaneja ja tienvarsilla kasvavia värikkäitä linnunnäköisiä kukkia. Ja ne palmut! En kestä kuinka mahtavaa on katsella palmuja täällä joka puolella! Ulkoilman helteen vastapainoksi kaikissa sisätiloissa on ilmastoinnit niin kovalla, että villasukat ois tarpeen. Itsehän en muuten pakannut matkalaukkuun ollenkaan fliplopeja, huoh.

Ihmiset on mielettömän avuliaita ja ystävällisiä. Avattiin pankkitili ja haettiin mulle prepaid-liittymä ja niiden lisäksi saatiin kasa vinkkejä mm. asuinalueista, sopeutumisesta uuteen maahan ja koti-ikävän kanssa pärjäämisestä. Ihmiset jakavat itsestään tosi henkilökohtaisia asioita, esim. erään virkailijan lapsi oli syntynyt keskosena ja toisen virkailijan neljäs lapsi oli ollut vahinko. Suomalainen kertoo tällaisista asioista vain hyvälle ystävälleen.

Täällä on “pieniä” ostoskeskuksia joka naapurustossa. Kaupat on yksikerroksisia ja rakennettu valtavien parkkipaikkojen ympärille. Jos haluaa mennä tien toisella puolella olevaan kahvilaan, täytyy pakata itsensä ja seurueensa autoon ja ajaa se 200 metriä, koska suojateitä harvemmin näyttää olevan. Kauppojen valikoima on päätä huimaava, Walmartista vois ostaa samalla keikalla banaanit, turvaistuimen ja särkylääkkeet. Mutta kuulemma vauvakamat pitää ostaa Buy buy babysta, okei. Käytiin myös Ikeassa ja siellä oli täysin samanlaista kuin Suomessa. Välillä ihan oikeasti unohdin, että ollaan täällä, kun valikoimissa oli tasan samat MALM-lipastot, BILLY-hyllyt ja ruottalaiset lihapullat. Sitten vaan kun tultiin ovesta ulos, niin näkyikin taas niitä palmuja.

Halloween on vahvasti läsnä ja luurankoja ja hirviöitä roikkuu jokapaikassa. Pikkuneidin pää pyörii ja käsi osoittaa kaikenlaisia hirviöitä… tosi kiva! Torstaina päästään eka kertaa trick or treating-meininkeihin, kun tavattiin yksi suomalainen perhe, johon tutustuin facebookin ryhmässä, josta aiemmin kirjoittelinkin!

Seuraavassa tekstissä taitaakin sitten olla luvassa (lisää) Halloween-tunnelmia!